United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
Antonius, puolisoni, kuullessansa Sun varusteistas, kuiskasi ne minun, Surevan, korvaan; silloin pyysin lupaa Matkustaa tänne. CAESAR. Jonka heti saitkin, Kun esteeks olit hänen himoillensa. OCTAVIA. Noin älä puhu! CAESAR. Silmin häntä seuraan, ja hänen töitään mulle tuuli kertoo. Miss' on hän nyt? OCTAVIA. Athenass', armas veli. CAESAR. Häväisty sisko, ei! Cleopatra On luokseen häntä viitannut.
Kuka on vähimmälläkään tavalla viitannut kultakelloihin?" "Sinä", vastasi Dora. "Sinä tiedät, että viittasit. Sinä sanoit, etten näyttänyt terveeltä ja vertasit minua häneen". "Keneen?" kysyin minä. "Pagiin", nyyhkytti Dora. "Oi, sinä julma toveri, kun vertaat hellää vaimoasi maasta vietyyn pagiin! Miks'et sanonut, mitä ajattelit minusta, ennenkuin menimme naimisiin?
Jooseppi ei ollut äkki kolauksesta kaatunut ääntäkään antamatta; hän oli sitä ennen huutanut, tappelu ehkä oli ollut murhaajan ja hänen uhrinsa välillä. Siihen oli Hovilainen jo viitannut, ja sen teki luultavaksi myös nuo yhä kiivaammilta kuuluvat äänet ja niitä äkkiä seuraava syvä hiljaisuus.
»Ettekö lähde Alavalle päin kävelemään?» kysyi vihdoin Salmela, kun olivat tulleet likelle Hannan kotia. »Vaikkapa vaan, onhan nyt kaunis ilta», vastasi Hanna. »Kysymmekö noita toisia, ehkä heitäkin haluttaa.» »Ei, elkää kysykö, minä tahtoisin puhua teille vähän kahden kesken.» Hanna aavisti, mitä hän puhuisi; pari kertaa oli hän jo sinne viitannut. Sydän rupesi lyömään ja veri nousi poskille.
SKULE KUNINGAS. On miehiä, jotka luotiin elämään, ja miehiä, jotka luotiin kuolemaan. Minun tahtoni tarkoitti aina sinne, johon ei Jumalan sormi minua viitannut; sentähden en koskaan nähnyt tietä selvästi, ennenkuin nyt.
Mutta minusta tuntui kyllä kuin hän olisi ohimennen viitannut eräisiin neitseelle kammiossa hiukan sopimattomiin perhesuhteisiin. Oh, täytyy antaa hänelle anteeksi! pyysi Sinikka-rouva. Hän ei tiedä, mistä hän puhuu. Hän ei ole itse vielä perhettä perustanut. Pajalan herra oli painanut päänsä uneksivasti käsivartensa varaan. Miksi ei minun morsiameni ole täällä? virkahti hän murhemielisenä.
Sillä nämät paikat olivat yhteydessä semmoisen ajan kanssa, jolloin Helena oli Labeon luona, oli kokonaan hänen omansa, ja jolloin hänen kotinsa täyttyi sen pojan kirkkaan kauneuden loistosta, jota he niin rakastivat. Labeo ei koskaan viitannut mihinkään, joka jollakin tapaa, vaikkapa kuinka vähässä määrässä, oli yhteydessä Markon kanssa.
Nero luotti ehdottomasti omaan kykyynsä. Hän luuli itsensä jonkunlaiseksi kaikenpuoliseksi tiedetten suojeliaksi ja tahtoi ennemmin pitää itseänsä semmoisena kun maailman hallitsiana. Noissa keskusteluissa sielun kuolemattomuudesta taikka kreikkalaisista kilpaleikistä taikka vaihettelevan runomitan vaikutuksesta, hän ei sattumaltakaan ajan tapauksiin vähintäkään viitannut.
Ja jos yrittäisin esittää tätä kaupunkia päivänvalossa, ei siitä tulisi mitään se minun täytyy jättää Turnerin toimeksi. Minä tahdon täältä pois luostarisaarelle minusta täytyy tulla niin tyyni ja terve kuin sekin. Siellä minua odottaa runo sanojenko vai värien asussa, yhdentekevä. Siellä on jotakin odotettavana. Minulle on viitannut muuan lapsi. Sieluni on minua kutsunut sinne!
»Tulkaa nyt näyttämään, mihin olette kätkenyt tavaranne.» Hiljaa ja taipuvaisesti astui Antero sinne päin, jonne oli viitannut, ja Alli seurasi ääneti jälestä. Mutta ylempänä mäillä astuskeli sotamies varovasti. Merkit olivat lakanneet niihin kahteen iskuun, jotka olivat jymähtäneet. Kaikki oli hiljaa, niin hiljaa, kuin ainoastaan syvässä salossa voi olla.