Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Siihen asti ja aina ennenkin olin minä varova viinan kanssa, vaan nyt se toisinaan tahtoo voiton viedä, mutta oikein nahkajuoppo en kuitenkaan ole." Siinä kynsäsi Koskelan ukko nenäänsä, niinkuin hänellä oli tapana, jos hän hämmästyi tai sanoi jotakin, joka ei täydellisesti pitänyt yhtä hänen omantuntonsa kanssa. Minä kysäsin: "kuinka se oli se painiminen nimismiehen kanssa?"
Kun en päässe pöyän päähän, Kelvanne väen kes'elle, Otettane olven luoksi, Luoksi viinan laskettane, Orsi juokohon oluen, Lakehinen lappakohon, Leppäisestä lekkeristä, Tapin tammisen takoa!
"Sinun sanasi ovat herättäneet Saaran omantunnon", sanoi Simo kovemmin Aapolle, "hän ei ole enää meitä vastaan". "Joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme," arveli Aappo. Hirmuiset olivat Simon viinan himot.
Aapolle ei tämä odottamatonta ollut. Mutta koskaan ei hän ollut nähnyt niin raivoisaa viinan himoa, kuin Simolla. Aappo tarjosi Simolle raitista vettä. Se kevensi hetkeksi hänen tuskaansa.
Ah, ah! pullo, armas pullo! heru paljon pisareita, itke syystä, itke syytä yldä-kyllin kyyneleitä katkerina karpaleina, itke surussa, ilossa; salli juosta jokes suonden kuivan kaulan kasteheksi, kauan vuotaa viinan virrat meille elämän mereksi. Kesti laulu. Nautitse, Naapurin, ilolla aina elämän autuutta enendäin, maljasta hunaja huulilles paina vaivangin tundoa vähendäin.
Tuntevi tupakan purra, Viinan juoa vingotella, Piipun suussansa piteä, Ei tunne tehä tuvaista, Sääliä ei sammalhuonehutta; Tupa on kuuella tuella, Seitsemällä seipähällä, Kaheksalla kankimella, Pöyällä pököttileipä, Olkitamppu taikinassa. Survo nyt itse suuri muori.
Runo "tehtävästä Saimaan kanavasta" on kaunis todistus tekiän avoimesta silmästä, selvästä ymmärryksestä. Runostaan "Viinan töistä" kutsuttiin hän v. 1842 Suom. Kirj. Seuran jäseneksi. Useista Makkosen runoista näkyy minkä syvän vaikutuksen ilmi saadut Kalevalan runot olivat häneen tehneet.
"'Mies syö, mies saa, miestä auttaa Jumala', sanoivat vanhat, ja onpa Hän minuakin auttanut, sitä en kiellä konsaan, sillä 'mitä miehen toimesta, jos ei Herra anna siunaustaan'. Joll'ei tuota vapisuttajaa olisi tullut, tuskin olisin vielä viinan maussakaan, vaan siihen yhtyy aina sellainen pirullinen kulkunpolte, ett'ei sitä usko muut kuin itse kokenut.
Tämä rannikko on täynnä risteilijöitä te tiedätte kyllä minkätähden. No niin; jos niin sattuisi käymään, antanette kai silloin rahat minulle.» »Kapteeni», vastasi Alan, »niin pian kuin merkkilipun näette, on teidän asianne kiiruhtaa pakoon. Mutta minähän kuulin, että teillä siellä keulapuolella on viinan puutos.
»Armas Helena», jatkoi isäntäni. »Se on Jumalan sallimus, että minä niin ihmeellisellä tavalla tulin sinun luoksesi. Sinä olet minulle todistanut, ett'en vertaistasi sydäntä mistään löytää voi. Minä lupaan parantaa itseni. Ei viinan tippa tästä lähtien kurkkuani saa kostuttaa.» Helena ei vastannut mitään, saattoi vaan minut takaisin talliin.
Päivän Sana
Muut Etsivät