Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 19. syyskuuta 2025


Hän oli lähestynyt minua askeleen; kentiesi vaalenin pelosta ja hän varoi jotakin heikkohermoisuutta minun puolestani; mutta nähdessänsä, ett'eivät jalkani minua pettäneet, kääntyi hän jälleen synkän vihamieheni puoleen. "Te todistatte tässä osaavasti, että puhdas uskovaisuus viimein on jälleen vievä meidät takaisin mitä suurimpaan taikauskoon!" lausui hän.

ROMEO. Ei, lepo mulla oli herttaisempi. LORENZO. Varjelkoon Herra! Rosalinan lempi? ROMEO. Kuin? Rosalinan, isä hyvä? Ei! Sen nimen ja sen tuskat unhe vei. LORENZO. Sep' oivaa! Vaan miss' olit oikeastaan? ROMEO. Ennenkuin kysymykses kerrot, vastaan. Ma pidoiss' olin vihamieheni, Siell' äkisti mun joku haavoitti; Ma samoin tein; ja kumpaisenkin haavat Sun pyhän lääkkees kautta avun saavat.

"Jokotaas aiot aloittaa imartelemisiasi?" kuningas tiuskasi. Vaan, kiihossaan, hän tuli siirtäneeksi kätensä liian likelle savutorvea, ja poltti sormensa. "Ai!" hän kiljahti, "se on sinun vikasi, kelvoton!... Sanoppas minulle, sinä, joka luulet kaikki tietäväsi, tunnetko vihamieheni?"

Kadehtijani, vihamieheni vain vallitkoot! On selvä taistotanner! LEONORA. Sa aivan väärin monta epäilet, siit' itse olen varmuutehen päässyt. Ei vihaa sinua Antoniokaan, kuin väität. Tänäinenkin selkkaus TASSO. Sen jätän täysin syrjään, muistan vain Antonion, millainen hän oli ja on edelleen. Mua tuskastutti aina tuo jäykkä viisaus, kun alituiseen hän mestaria näytteli.

MARKUS. Isän kotoa ei ole hänellä enää. TYKO. Olettepa isänsä te. MARKUS. Häntä en tunne, hänet olen hylännyt. TYKO. Kova oli kaiketi syy tekoon niin kovaan teiltä. MARKUS. Hän ei käyttänyt itseänsä isäänsä kohtaan niinkuin pojan tulee. Piina ja kuolema! hän kihlasi vihamieheni tyttären, ja tästä sain vasta tiedon koska hän jo oli sotaretkellänsä.

Ja nahjus mieheksi, joka kiikaroi ja katselee, mutta ei milloinkaan mitään näe? Sentähdenkö minun ainoaan tyttööni on pantu parantumaton tauti, johon minulla ei ole varoja hakea sitä hoitoa, minkä se tarvitseisi? Kiitokseksi kaikesta annetaan pahimman vihamieheni ehkä vielä viedä viimeinenkin elämiseni.

Mitä? Mekö pyytäisimme Ranskalta lupaa saada kääntyä toisen vallan puoleen asioissa, jotka koskevat meidän omia etujamme? Vai niin, hyvät herrat! Siis on tultu niin pitkälle, että maa, joka sanoo olevansa vapaa ja itsenäinen, ei tohdi virkkaa sanaakaan ilman tuon n.s. liittovaltansa suostumusta. Teidän ylhäisyytenne vihamiehet... Mitä vihamieheni minua liikuttavat?

"Olisi ehkä parasta", Richard vastasi, "vetoa kuninkaallisen Saladinin jalomielisyyteen; sillä, niin pakana kuin hän on, en ole koskaan tuntenut jalompaa ritaria eli ketään, jonka rehellisyyteen paremmin voisimme turvautua. Minä sanon tätä heidän tähden, jotka pahoja pelkäävät mitä itseeni tulee, niin missä vihamieheni tapaan, siinä tappelen".

"Minä en ole unhottanut urhoollista käytöstäsi. Tiedätkö, kuka oli syypää kaikkiin kuka pisti kartanoni tuleen ja melkein surmasi poikani?" "En", vastasi Galdus, tuima tuli silmissä; "kuka?" "Hän on pahin vihamieheni. Hän oli kerta palveliani, mutta minä panin hänen pois hänen kunniattomuutensa tähden. Hän koettaa kostaa tämän minulle." "Hän on kuoleman oma!" huudahti Galdus julman näköisenä.

Kohottaen päätänsä korkeammalle sanoi hän: "Kaikki nämät asianhaarat ovat tosin sellaiset kuin Teidän Majesteettinne on suvainnut sanoa, mutta joku salainen vihamieheni on käyttänyt satunnaista hajamielisyyttäni johon oli syynä muuan, kokonaan minua itsekohtaisesti koskeva seikka, jota kuitenkin täytyy pitääni salassa sen kautta kavalasti sytyttääksensä Teidän Majesteettinne mielessä perättömiä epäluuloja minua kohtaan.

Päivän Sana

murhenäytelmiin

Muut Etsivät