Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Herätettyäni Alanin vilkasi hän ensin sotamiehiin, sitten merkkiin ja auringon asemaan ja puristi kätensä nyrkkiin heittäen minuun samalla kertaa vihaisen ja huolestuneen silmäyksen. Muulla tavalla ei hän minua nuhdellut. »Mitäs nyt on tehtävä?» kysyin. »Meidän on leikittävä jänistä», vastasi hän. »Näetkö tuota vuorta?» kysyi hän sitten osoittaen koilliseen. »Kyllä», vastasin.
Minulla se on jo voitettu kanta. Minä istun yhdessä kohti ja murjotan, en virka mitään, vaan puren hammasta. Vihaisen kiiskin lailla minä olla karjotan vasten ajan laineita, levitän teräväruotoiset uimukseni haralleen ja annan aaltojen huuhdella kinaista selkääni, minkä niitä haluttaa. Kyllä se kestää. Ja tarttukoonpas kukaan kiini minuun, niin pistän pistän niin vietävästi.
Silloin, Tiera, huokauksen kuulin, kuin monen kosken pauhun, pohjoisesta käyvän; myrskynä se ohitseni meni, murheellisesti valittaen ja valituksellansa pimeän avaruuden täytti. Männyt vuoren kiireellä, kuivettuneet, sammaleiset, vapisit ja vinguit tämän vihaisen vihurin kynsissä ja kirkuen yösijoiltansa kotkat pakenit.
1:NEN SOTAMIES. He kiertää eri teitä; mutta yksi Edellä rientää. OBADJA. Ahab kuningas! 2:NEN SOTAMIES. On katse jalopeuran vihaisen! 3:S SOTAMIES. Mi voima vielä jälkeen taistelun! Tuo pukuni! Ma olen petetty. Ja katalaksi pelkuriksi mun Ken hyvänsä nyt saattaa mainita. Miks piilottauduin vastoin luontoani Tään valhevaipan suojaan?
Toimitusmies ensin kyllä koetti estää tämän vihaisen tulvan paisumista, mutta huomaittuaan ei tässä mitään voivansa matkaansaattaa, siirtyi hän ajoissa syrjään ja katseli ihmeeksensä veljesten ääretöntä voimaa. Ja voimaa niin väkivaltaista, sen käytännössä niin tuulispään tapaista vauhtia eivät olleet veljekset ennen koskaan vielä osoittaneet.
O-hoh...! Ei tohtisi, väitti Esa, mutta toinen tenäsi: Jos olisi meidän Mustinkaan kokoinen, niin tohtisi se tulla. Eipään... Jos oikein suuren seipään ottaisi, niin ei tohtisi, ylvästyi Esa. Mutta toinenkin, muistaen äitinsä puheet Immosen härästä, väitti: Mutta jos olisi Immosen vihaisen härän kokoinen, niin silloin se jo tohtisi! Vaikka olisi miten iso, kasvoi Esan ylpeys.
Hautaan, hautaan saatamme nyt Claudion, puettuna pukuun valkea kuin lumi. Tuossa hän Nioben kuvana mua katselee, ja tuossa valitus kipeä yleinen ja avara kuin vihaisen tappelopäivän iltana. Tässä on helvetti jo valmis. 1:N NAINEN. Ylös! Minä tahdon ommella hänen hameensa puhtaan ja valkean. 2:N NAINEN. Minä tahdon sen itkun kirkkailla helmillä pallistaa.
Hein'ahon lapset kertoivat niin tarkalleen, minkä näköinen hän oli ollut: mustasilmäinen, pitkä ja laiha, hyvin vihaisen näköinen ja kurttunaamainen. Ja Simo Hurtan kiroilemissanaa oli käyttänyt, semmoista vieraskielistä. Entä sitten se kultaraha... Keneltä muulta se semmoinen olisi tipahtanut? Tunsinhan minä sen. Voi, voi, jos hän vielä tulee näille maille, hätäili Leena.
Kurista minut mieluummin, sinä musta lurjus! kuului vihaisen ukon vastaus. Sillä hetkellä näytti kuin äijälle olisi ollut hänen nenänsä kalliimpi hänen koko elämäänsä tai tiesi ukkeli liian hyvin, ettei hengen vaaraa ollut olemassa. Ympärillä seisovien naurunremahdusten kiihoittamana raaka mustalainen asettikin nyt ravintoloitsijan tavattoman suuren nenän sitroonanpuristajaan ja likisti.
Samassa kuningas heitti toisen vihaisen silmäyksen sinnepäin ja kaikki peräytyivät joutusaan, jättäen dervishin makaamaan niinkuin näytti kykenemätönnä liikuttamaan ainoaakaan ruumiinsa jäsentä tai niveltä. Hetken perästä kaikki oli yhtä hiljaista ja rauhallista kuin ennen tapausta. Yhdeskolmatta luku.
Päivän Sana
Muut Etsivät