Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
APEMANTUS. Vihaatko sinä koiranpuuta? TIMON. Vihaan, vaikka se olisi sinunkin näköisesi. APEMANTUS. Jos ennen olisit koiria vihannut, niin rakastaisit nyt enemmän itseäsi. Oletko koskaan tuntenut tuhlaria, jota olisi rakastettu sen jälkeen, kuin varat ovat lopussa? TIMON. Ketä olet nähnyt rakastettavan, joka on ollut vajaa noita mainitsemiasi varoja? APEMANTUS. Itseäni.
Mutta ette te ole ollenkaan niin hirveä kuin minä olen kuvitellut. Ei paljoa puutu, etten pitäisi teitä ihan oikeana ihmisenä. GRANSKOG: Oikeana ihmisenä? Se nyt olisi taas melkein liikaa. Pysykäämme kohtuudessa, rakas käly. Ihminen riittää. KERTTU: Minun on nyt vaikea pysyä kohtuudessa. Muuten minä mieluummin pitäisinkin teitä hirviönä. GRANSKOG: Ja miksi? KERTTU: Siksi että minä vihaan teitä.
VALTER. Joka ei osaa seurustella muiden kuin lehmien ja lampaiden kanssa. Kylläpä osaa olla ilkeä! Eno nyt ymmärrän sinun sotatemppusi. Mutta se ei kelpaa minulla on parempi. VALTER. Maamoukka, tyhmä tallukka. Maltapas, junkkari! Nuo sanat sinulle vielä syötän! Kuulepas nyt, eno VALTER. Mutta ihan vihaan sitä mokomaa jo edeltäpäin, sen vuoksi vaan että häntä minulle väkisen tyrkytetään.
Kun hän oli noin 14 vuotias, saivat nämä ajatukset yhä enemmän valtaa ja hän alkoi kysellä äitiään ja ihmetellä, miks'ei hän niinkuin muutkin pojat saanut olla hänen luonaan. Judith-äiti ei siihen mitään vastannut. Mutta kerran oli Bård saanut hänet niin raivoisaan vihaan, ett'ei hän voinut itseään hallita ja silloin se tuli ilmi.
Mutta minä en tiedä mitään mieltä alentavaisempaa kuin ikävä suojasää; minä vihaan sumua, joka kosteana painaa hartioitani. Minua väristytti nähdessäni tämän kuparinkarvaisen taivaan ja minä kiiruhdin jälleen sisälle, päättäen etten sinä päivänä kävisi ollenkaan ulkona pelloilla. Työnpuutetta ei ollut sisälläkään. Jacques oli jo kauvan ollut ylhäällä.
URMAS Tyytyneempänä, mutta syvästi liikutettuna: Silloin myöskin tiedät miksi minun nuoruuteni unelma särkyi. MERTSI Tiedän. Siksi, että hylkäsit nuoruutesi uskon ja eksyit laskelmien poluille. Siksi että horjahdit vihaan, silloin kun olisi enin rakkautta kaivattu. URMAS Sisäisestä kuohunnasta vavisten: Mertsi!
Kummallisia ajatuksia ajoivat toinen toistansa takaa hänen aivoissaan, se näkyi hänen silmistänsä, jotka milloin olivat kirkkaat, milloin himmeät, milloin sumuiset. Hän seisoi siinä sairaan vuoteen vieressä kauan sanaa sanomatta, silmäillen milloin sairasta, milloin provastia, milloin ulos ryytimaata, milloin taasen merta. Vihdoin lausui hän kovasti: "Minäkö vihaan sinua?
Ja kun hän sieltä palasi, oli hänessä suuri muutos tapahtunut. Voi kuinka minä vihaan noita ranskalaisia, heidän kevytmielisiä, pintapuolisia käsityksiänsä. Heillä ei ole enää mitään sielua, ainoastaan vaan korulauseita. Mutta pappa hänelle olivat ranskalaiset ylimpänä kaikkea. Ei hän mitään asettanut niin korkealle kuin tuon inhoittavan Pariisinsa.
"Ja nyt ota miekkasi ja pistä sydämeeni." Manlius hymyili. "Vai unesi ennustavat, että tulen sinua murhaamaan? Hm! Sinä olet kaunis nainen, Glyceria, todellakin viehättävä muoto. Onko totta, mitä sinusta puhutaan, että Carinus sinua niin hartaasti jumaloitsee?" "Vieläkin enemmin minä häntä vihaan. Minkätähden tämän kysyt?"
Ylevämielinen kreivitär Bertelsköld käsitti täydellisesti sen ajatuksen suuruuden, joka oli kätkettynä vanhan porvariskuninkaan perinnölliseen vihaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät