Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Mut aika vierii, hetket lentävi ja yhä tuumii linnan herra tälleen; ja loppunut kun yks on sikaari, hän toisen, ottaa sekä tuumii jälleen. Miks ei hän päätä? Miksi aikansa näin turhaan tuhlailee hän patjoillansa? Sht! Hiljaa! Hän on itse Jumala ja linna tää on hänen taivahansa.
Ja tiedä, että pyhä niittu tämä, täys siementä on kaiken-kasvullista ja heelmää kantaa, maan mi pääll' ei heili. Puroa tätä pulputa ei suoni, min huurut täyttäis hallan muuntelemat kuin virrat kuivaen tai kasvain vierii, vaan ikilähteestä se ilmi läikkyy, Jumalan tahdosta taas saaden vettä niin paljon kuin se kadottaa suin kaksin.
Luoteen aikana meren vesi ylenee ylenemistään ja laineet pauhaten uhkaavat ruhtoa padot ja salpuut, joilla maa on suojeltu. Joskus käy niinkin, että luode kohoaa salpuiden ylitse ja huuhtelee maan sydämiin saakka. Vuoksen tultua vierii meri taas vähitellen maalta. Korkeiksi kohoavat silloin padot; laiturit ja pylväät näyttävät korkeilla jaloilla seisovan.
Vierii virsi tammikuinen, kuulee mykkä metsä, maa. »Turhaan riennät tuiretuinen, rientos talvi taltuttaa, antaa aika jäätä järkeen, loihdut synkät sydämeen, kuolon kirjat miekan kärkeen, haudan hankeen siniseen.
Ja aallot ne vierii ja tuulet ne käy ja purjeissa täysissä juoksevi haaksi ei tuttuja rantoja enää näy ja peikkojen öisten maaksi on nähty jo unten ja uskon saari, ja virvojen liekiksi taivaankaari.
Kun virta pauhuisin aalloin murtaa tiensä, kun se valtavana ja syvänä vierii tyynipintaisena eteenpäin tai mahtavasti ja hurjasti syöksyy alas koskesta, silloin moni pysähtyy rannalle ihmetellen katselemaan tuota näytelmää; mutta harvatpa muistelevat mitättömiä lähteitä, joista joki vetensä kokoaa.
Mutta kuluu päiviä ja kuukausia, vierii vuosia ja vuosikymmeniä, ja tulee tuosta sitten äkkiä hetki, jolloin ihminen uudestaan elää nuo entiset tuskansa ja riemunsa.
Sumu nousee järvestä ja sataa alas jälleen. Kiertää niinkuin rukinpyörä koko luonto tälleen. Entäpä jos tehdä voisi itse kiertorukin?» Tuo on Aatun ajatus, tuo mielihaave ukin. Ja hän ryhtyy takomahan kohta toimessansa. Poika polven korkeuinen hällä apunansa. Vuodet vierii. Rovasti saa ukon työstä kuulla, painuu kerran pajahan ja katsoo hymysuulla.
On mahtava, outo se kuva, joka sitä seinää koristaa. Ylinnä laakson perällä on terävähuippuisia vaaroja. Nämä huiput yhdistää toisiinsa hiukan matalampi harjanne. Huippujen korkeimmat kärjet ovat niin jyrkät ja terävät, ettei niihin mikään lumi pysähdy, vaan vierii alas kuin tornista katolle.
GABRIEL. Ja vinhemmin kuin aatos vierii Suloinen maa, ja vaihdellen Sen päällä päivä kirkas kierii Tai synkkä yöhyt hirmuinen; Syviltä vuorivuoteiltansa Vuo merten pauhaa tyrskysuu, Ijäisen sfeerilennon kanssa Meret ja vuoret tempautuu. MIKAEL. Ja kilvan pauhaa mailta myrskyt Merille, niiltä rantahan, Ylt'ympäriinsä solmii hyrskyt Vihaisen vitjan vankimman.
Päivän Sana
Muut Etsivät