Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Ainahan ne samalla tavalla, sanoi salakapakoitsija, ja tarkastettuaan tytön päätä, pisti sukankutimen viereensä, veti tytön jalkojensa väliin ja alkoi vikkelin sormin hakea hänen päästänsä. »Mitäs menit viinaa kauppaamaan». Vaan milläpäs lapset olivat ruokittavat? puhui hän, jatkaen tuttua työtänsä. Nämät salakapakoitsijan sanat muistuttivat Maslovaa viinasta.
Cecilia nosti ylös polvillaan olevan teeskenteliän ja pyysi häntä istumaan viereensä.
»En minä sinun arvotuksiasi osaa koskaan arvata. Mitä sitte?» »Sitä vaan että sinullakin, Annansilmä, pitäisi olla sukset», vastasi nuorukainen, ottaen tytön kädestä ja vetäen hänet penkille viereensä istumaan. »Ja jos minä vaan löydän sopivat puut, niin pian minä ne vieläkin teen.» »
Rakas Doady, minä pelkään, että olin liian nuori". Minä lasken kasvoni pään-alukselle hänen viereensä, ja hän katsoo minun silmiini ja puhuu hyvin hiljaa. Vähitellen, kun hän jatkaa, huomaan pakahtuvalla sydämellä, että hän puhuu itsestänsä niinkuin menneestä. "Minä pelkään, ystäväni, että olin liian nuori.
Olin pukeutunut hyvin huolellisesti; minulla oli kukkia hiuksissani; tahdoin miellyttää Ernstiä. Olin varsin tyytyväinen itseeni lähtiessäni. Ernst ei voinut tulla ennenkuin myöhemmin. Everstinrouva S. oli jo ennen minua saapunut. Hän oli kaunis ja erinomaisen komeasti puettu. Minut asetettiin hänen viereensä.
Oppaani astui purtehen ja sitten mun käski viereensä; ja nytpä vasta, mun tullen, pursi näytti painon saavan. Veneessä kumpikin kun oltiin, vanha sen emäpuu läks vettä viiltämähän, mut syvempää kuin muuten sill' on tapa. Rupakon kuolleen yli kuljettaissa, mutainen muudan nousi kohti mua ja lausui: »Kuka tulee liian varhain?»
Minä halusin ... alkoi Asja, koittaen hymyillä, mutta hänen vaaleat huulensa eivät totelleet häntä: minä tahdoin... Ei, en voi, sanoi hän ja vaikeni. Ja todellakin, hänen äänensä keskeytyi joka sanassa. Minä laskeusin istumaan hänen viereensä. Anna Nikolajevna, toistin minä, enkä voinut minäkään sen enempää sanoa. Tuli äänettömyys. Minä yhä pitelin hänen kättänsä ja katselin häneen.
Kun hän tarkkaan katseltuaan huomasi miehen aivan tuntemattomaksi, läheni hän häntä ja tervehti hyvää iltaa kohteliaasti. Sitte kysyi hän mihin mies matkustaa ja saatuaan itselleen soveltuvan vastauksen ja kuultuaan, että ukko taipui ottamaan hänet kärryilleen, nousi hän reippaasti hänen viereensä, nukkuva Paula käsivarrellaan.
Hän ei ollut näkevinäänkään minua ensiksi kun tulin ja kun istahdin hänen viereensä ja rupesin puhuttelemaan, oli hän hyvin pahantuulinen ja vastasi lyhyesti ja kärtyisästi. Tulitko sinäkin liian myöhään? kysyin. En ... eli saattoi sekin vähän vaikuttaa, siitä nyt ei tullut tällä kertaa mitään. No miksei? Etkö saanut enää tavata tuota herraa Abi...?
Kotiin päästyään oli hän hyvin väsynyt ja laskeutui sohvalle. Niina istuutui hänen viereensä ja hänen silmistään näkyi, että hän oli itkenyt. "Lupaas, ett'et pahastu", sanoi hän, "mutta minulla on jotakin mielessä, jota minun täytyy puhua sinulle minä en voi kauempaa kantaa sitä yksinäni." "Mitä se sitte on, lapseni? Sano kohta, äläkä pelota minua noin!"
Päivän Sana
Muut Etsivät