Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
"Sinä tuomitset kaikki oman jalon mielesi mukaan", vastasi Klaudia. "Minä tunnen Javanin paremmin kuin sinä, enkä saata silmänräpäystäkään luottaa hänen teeskenneltyyn ystävyyteensä. Parainta on, että itse otat tiedon asiasta. Saata Hanna kotiinsa, niin kenties saat tilaisuuden enemmän nähdä ja kuulla tästä salaisesta vieraasta, joka minusta varmaan on Javani."
Hänen laihat kätensä vapisivat, kun hän varovaisesti nosti pois koria, eikä hellä äidinsydän voisi levottomammin tutkia sairaan sydänkäpysensä kasvoja kuin isäni ikivanhaa kellastunutta paperia, vapautettuansa sen vieraasta painosta. Minä katsoin Ilseä. Hän ei ollut siitä millänsäkään; kentiesi tunsi hän jo ennakolta isäni omituisuudet.
Hän näytti panevan suurta arvoa menettelyyni ja rakasti minua kaiketi senvuoksi vieläkin enemmän. Mutta yöt hän vietti kuitenkin yhä useammin ulkona, jumalaties missä. Ja minä tietysti surin itsekseni ja luulin, etten enää voinut olla hänelle minään viehätysvoimana, joka olisin jaksanut estää häntä vieraasta yöelämästä.
Kun enää suntio oli sakastissa ja sekin jo menossa ovelle, kysyi Helena häneltä, miksi täällä on niin paljon väkeä. Ja suntio kertoi, että työväen oli aikomus tehdä pysty. Kertoi myöskin vieraasta tulokkaasta, jonka toimesta tehtaalaiset olivat näin yhtenä miehenä liikkeelle lähteneet, ettei enää sakastissa voitu kokousta pitää, vaan piti avata suuri kirkko.
»Mesikieli, myrkkymieli aina mesikieli, myrkkymieli», mutisi vanki, ja heitti itsensä pitkälleen vankihuoneen lattialle. En minä tiedä mitään juttua lapsesta, en omasta enkä vieraasta, jonka voisin hänelle kertoa. Mutta antaapa hänen tulla saakoon vähäisen kierrätellä, jos tahtoo karata vanhan soturin selän taakse.»
Ja silloin tuli Ingridin luokse usein eräs poika, jolla oli niin paljon hänelle puhumista, ett'ei Ingrid milloinkaan joutunut katsomaan lasta niinkuin olisi pitänyt. Hän antoi Bårdin hoitaa itseään, keräili hänelle leikkikaluja, eikä välittänyt sitten mistään muusta koko maailmassa paitsi tuosta vieraasta pojasta.
Kaukaisesta, vieraasta maasta tulevalle muukalaiselle naiselle, joka oli riistävä häneltä valtikan, joka oli koko ikänsä vallitseva ja hallitseva täällä.
Mutta sen sanon teille: jos minua toistamiseen sysätään ulos; niin saatte te tehdä seuraa minulle. Hän tahtoi peloittaa minua! Niin typerä en kumminkaan ole. Rakkaudestahan minä sen tein. Nora. Niin, niin, minä tiedän sen. Mutta älkää puhuko kellenkään vieraasta herrasta. Kuulitteko sen? Ei papallekaan! Lapset. Ei, mamma; mutta tuletko leikitsemään jälleen? Nora. Ei, ei; nyt ei. Lapset.
"Hannastako sitä huolta pidetäänkin, eikö Leenasta?" kysyi Mari. "Tottahan minä nyt sisarestani suuremman huolen pidän, kuin vieraasta ihmisestä!" "Minä luulen että sinä olet oppinut siellä kaupungissa valehtelemaan!" sanoi Mari. "Ehkä vähän sitäkin!" "Arvasinhan minä sen!" "No, mikä siitä nyt sitten tulee?" "Jos totta puhut, niin tulee häät", tuumi Mari naurahdellen. "Ja mikä häiden perästä?"
Toisissa taas, sen mukaan kuin taampana seisoessani kuulin ja sain selvää vieraasta kielestä, synnytti uutinen enemmän kauhua kuin kummastusta. Kaikesta kiirehtimisestämme huolimatta alkoi päivä sarastaa meidän vielä ollessa kaukana turvallisemmista paikoista. Olimme silloin muutamassa tavattoman laajassa, kallionlohkareitten peittämässä laaksossa, jonka läpi virtasi kuohuva joki.
Päivän Sana
Muut Etsivät