United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Isäni hypähti ylös tuolilta. Kaikkia voi hän kärsiä paitsi ajatusta, että vieras tulisi hänen kokoelmansa, hänen aarteittensa omistajaksi. Hän ojensi pelästyneenä keskeyttäen kätensä Ilseä kohti.
Nyt tuomitsivat he molemmat, heltymättomän ankarat kovasydämiset kauppiaat... Enkä minä voinut paeta minä seisoin turvatonna heidän edessänsä... Enköhän koettaisi huutaa Ilseä tahi isääni avukseni? "Herra Claudius", valitti kirjanpitäjä nulomielisesti, kummallista kyllä säpsähtäen isännän äkkiarvaamattomasta läsnä olosta, "te näette minut tässä kovin liikutettuna.
"Asian laita lienee kuitenkin toisin, kuin luulette", keskeytti hän Ilseä... Mikä tuska! Nyt Ilse vielä tarttui kovakouraisesti minun iskemääni haavaan.
Minä astuin vuoteen viereen. "Tiedätkö mitä on rakastaa jotakuta?" kysyi hän ja hänen sortunut, soinnuton äänensä muuttui lempeäksi. "Kyllä, mummo, sen tiedän. Minä rakastan Ilseä niin sanomattomasti, niin paljon, ett'en voi sitä kertoa ja Heintziäkin." Hänen huulensa vapisivat hieman, ja sanomattomalla vaivalla ojensi hän minulle peitteen päällä olevan oikean kätensä.
Minä huusin "hyvää yötä" Heintzille, joka juuri sulki portin ja seurasin Ilseä kuuliaisesti kulmakammariin, missä me molemmat makasimme. Huoneessa oli hikistä ja kuumaa. Ilse oli pannut luukut ikkunain eteen ja jos hänellä olisi ollut uutimia, olisi nekin läpinäkymättömäksi vedetty eteen.
Hänen laihat kätensä vapisivat, kun hän varovaisesti nosti pois koria, eikä hellä äidinsydän voisi levottomammin tutkia sairaan sydänkäpysensä kasvoja kuin isäni ikivanhaa kellastunutta paperia, vapautettuansa sen vieraasta painosta. Minä katsoin Ilseä. Hän ei ollut siitä millänsäkään; kentiesi tunsi hän jo ennakolta isäni omituisuudet.
Charlottella, joka oli hänen seurassansa, oli paperossi kirsikkahuuliensa välissä ja hänen nauravat kasvonsa katosivat juuri sakean savupilven taakse, jonka hän kiusataksensa Ilseä puhalsi suustansa. Nähdessänsä herra Claudiuksen, säikähti hän kuitenkin silminnähtävästi, punastui korviinsa asti ja otti pikaisesti paperossin suustansa.
Ilseä ja Heintziä, Spitsiä ja Miekeä sekä vanhaa honkaa tuolla kukkulalla ja sinistä taivasta " Minä vaikenin äkkiä häpeästä. Enhän minä puhunut totta. Semmoista harrasta, puhdasta rakkautta koko maailmaa kohtaan ei minulla enää ollut. Juuri tänään olin minä ollut häijy, hurja olento. Sanoisinko minä hänelle sen?
Kylmän, alasputoavan vedenkin alta vilahti ruskeannäköinen puna ja kun voimakas nainen kädet levitettyinä heitti päänsä pudistaen taaksepäin ja avosuin hengitti syvästi saatuaan virkistystä, näyttivät hänen huulensa tumman sinisiltä valkoisien hampaiden rinnalla. Minä katselin Ilseä. Hän katseli sinne ikään kuin unhottaen kaikkea muuta; ja hänen teräksen siniset silmänsä osoittivat syvää huolta.
Mutta minä jouduin sanomattomaan tuskaan; minä olisin uhrannut kaikki, nähdäkseni nämät ummistetut silmät jälleen avoinna, ja koskin hiljaa hänen otsaansa huulillani. Sairas säpsähti, mutta katseli minua hellästi ja lausui lempeällä vaikka heikolla äänellä: "Mene kutsumaan Ilseä tänne!" Minä kavahdin ylös. Samassa kuului sanomattomaksi lohdutuksekseni vaunut pihalla.