Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. syyskuuta 2025
Pekan piti vain sytyttää merkkituli tuonne korkealle vuorelle, niin Vetalainen tietää, mitä se merkitsee. Jonkin ajan kuluttua Pekkalainen lähti poikineen Bjurbergistä. Nyt oli Pekalla oma tupa ja oma halme ynnä kaksi nuorta apulaista ja kaksi pyssyä käytettävänä.
Hän oli siellä käydessäni apumiehenä vetämässä kotiin heiniä suolta, ja ukko Pekkalainen sanoi, ettei hän ole nähnyt Hakkaraisen vertaista työmiestä." Oli jo loppupuoli talvea, kun Vetalainen ja Pekka jälleen tapasivat toisensa. Vetalainen oli nyt palannut matkaltaan ja teki siitä selkoa. Pekka oli saanut tarpeensa, ja lisäksi rahoja.
Olivat jakautuneet useaan ryhmään, nämä olivat varmaankin tulleet tänne katsomaan, oliko Vetalainen kotona, sillä he jo epäilivät, että jotakin oli tapahtunut sille ruotsalaisjoukolle, joka oli lähtenyt suomalaisten jälkeen, ja nyt he etsivät sitä joukkoa. Nuori Viggenin mies tahtoi sanoa tämän meille, ennenkuin hän lähti seuraamaan talonpoikia. Hän oli arvannut, että tulen sytytimme me.
Kertokoon omaisilleen, mitä tietää, ja jos jotakin tapahtuu tuolla etelän puolella, tuokoot sinulle sanan. Minä ja Kiikkalainen menemme laaksoon virran puolelle, jos joku talollisjoukko on kulkenut sitä tietä." "Olkoon niin", tuumi Vetalainen ja meni puhuttelemaan piileskelevää suomalaista. Hän palasi pian takaisin, ja tiedustelija tuli mukaan, sillä mies tarvitsi lepoa ja ruokaa.
Kuullessaan, että Pekka aikoi asettua sinne asumaan, Vetalainen toivotti Pekan tervetulleeksi hyvänä ystävänä. Kuultuaan, että Pekka oli yksin, hän ehdotti, että Pekka ottaisi toverikseen molemmat suomalaiset, Makkaraisen veljekset, jotka hänellä oli seurassaan. Nämä olivat äskettäin tulleet Suomen puolelta ja olivat varattomia, joten he hakivat turvaa ja työansiota.
Vetalainen oli ampujineen tullut Kiikkalaisen luo, ennen kuin savu oli ehtinyt yltyä niin sakeaksi, että sen arvattiin kätkevän ruotsalaiset. Viimein oli kurkihirsi palanut niin, että se putosi, ja nyt hulmusi savua ja kipinöitä taivaalle, pimittäen suurimman osan halmetta.
"Ensiksi sinun täytyy antaa takaisin karja, jonka anastit; sitten sinun täytyy elättää Vetalainen ja hänen perheensä elonkorjuuseen asti, ja lisäksi sinun täytyy ruokkia ne miehet, jotka rakentavat talon, ja maksaa heille kaksi säkillistä rukiita ja neljä säkillistä ohria. Se on kohtuullinen vaatimus. Sano nyt, miten tahdot tehdä!" "Tahdon miettiä asiaa."
Ukko Pekkalainenkin neuvoi Pekkaa pitämään luonansa nuo nuoret miehet; olihan hänellä siihen varaa. Ja sen pitemmittä puheitta asia oli päätetty. Jäähyväisiä heittäessään Vetalainen lupasi antaa Pekalle tiedon, jos hän kuulisi jotakin norjalaisista, ja otti Pekalta lupauksen, että tämä antaa varoituksen, jos ruotsalaiset liikkuvat pahoissa aikeissa.
He tuskin olivat huomaavinaan kauheaa metsäpaloa, istuskelivat vain syöden eväitänsä, ja Vetalainen virkkoi: "No nyt saavat talollisten tiedustelijat tulla; jälkiä ei näy missään, ei kukaan voi sanoa, mihin heidän kumppaninsa ovat joutuneet, ei kukaan muu kuin suomalaiset, ja he taas eivät enää koskaan puhu koko asiasta. Nyt voimme levätä ja panna maata; täällä meitä ei kukaan häiritse."
Vetalainen kertoi, että Norjassa näytti olevan syntymässä rauhattomuutta. Siellä luultiin tulevan sodan Ruotsia vastaan, sillä ruotsalaiset ja tanskalaiset jo tappelivat keskenään. Hyvin vaikea oli ollut saada ostetuiksi pari pyssyä, jotka hänen piti tuoda Pekkalaiselle.
Päivän Sana
Muut Etsivät