United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta tässä erehdytte perinpohjin, sillä siinä seikassa en saa" hän keskeytti hetkeksi puheensa ja tarkasteli henkeänsä vetämättä, mielen jännityksellä tytön kasvoja "olkoon niin, jos kumoatte kunnon rouva Griebelin epäilykset lupaamalla minulle, ettette tästä hetkestä alkaen enää tahdo astua jalallanne metsänvartijan huoneesen".
Mutta samassa laiva vihelsi ensi kerran ja hänen täytyi rientää alas. Veneessä seisoivat yhä odottamassa melkein vetämättä henkeään. "Seuraako hän sinua?" huusi äiti niin pian kuin Tore näkyi mäellä, ja hän kurkisti sinne päin. "Se on mahdotointa", vastasi Tore astuen alas, "hän ei tahdo". Höyrylaiva vihelsi toisen kerran.
Nekin, jotka äskettäin olivat olleet niin nöyrtyneitä, että he olivat ottaneet sikarit suustaan ja tuskin uskaltaneet sylkeä, rohkaistuivat ja alkoivat räyhätä. Kuin he nyt huomasivat Knutin, kokoontuivat he hänen ympärilleen jotenkin uhkaavalla tavalla. Holt seisoi henkeä vetämättä ikkunassaan. Nyt oli oikea hetki tullut. Knut saisi nämä ihmiset ymmärtämään ja tuomitsemaan oikein.
Hän aikoi sentähden olla hyvin avonainen, kertoa kaikki ja saada hänetkin yhtä avonaiseksi, että he entistä enemmän lähestyisivät toisiansa. Henrik soitti vielä kolmannen kerran ja henkeä vetämättä kuunteli eikö kuuluisi piian askeleita. Vihdoin alkoikin kuulua, ja hän jo sanoi itseksensä: aha, mutta se muuttuikin sitten muuksi ja oli vaan jotain paukutusta alhaalta pihalta.
Niin olen. Se ilahduttaa minua, hyvä ystävä. Ilahduttaako se teitä? Mustasukkaisuus on rakkauden narrimainen puoli, mutta kaikessa tapauksessa yksi puoli siitä. Hyvä Jumala! huudahti Albert, tarttuen jalon tytön käteen. Te ette siis tahdo, että minä kosisin ketään pappilan tytöistä? En, sitä en tahdo! vastasi Julia, vetämättä kättään pois. Pellavatukkainen
Pitäkää kiinni, käskee kylän vanhin jokainen on henkeä vetämättä viimeinen hetki on vaikein, jos vielä tälläkin hetkellä nuora katkeisi! Vaan ei, ensimäiset rivistä kumartavat, he nostavat heitä voimakkaalla kädellä, takana seisovat pitävät nuoraa kiinni. Ylös! kuuluu ensimäisten suusta, heitä nostetaan yli siinä ovat vakaalla maalla ja tuskastuneista sydämistä nousee riemuhuuto.
Hän kiirehti kellon-nuoraan ja soitti, ja henkeänsä vetämättä tähysti hän oveen. Vihdoin aukeni ovi ja kamari-rouva tuli sisälle. "Rouva Senay!" huusi Klairon häntä vastaan. "Minä näjin teidät seisovan linnan-pihassa, kun herra maa-kreivi matkusti pois. Eikö ole totta? Ettekö te ollut siellä?" "Te käskette, teidän armonne!" sanoi Senay'en rouva. "Minä olin linnan-pihassa.
Jokaiselta pääsi mitä herttaisin nauru, ja se uudistui aina, kun joku alkoi muistella ukon sanoja. Vastaan tulevatkaan eivät voineet olla vetämättä suutansa nauruun nähdessään näin iloisia ihmisiä. Mutta sitten tuli vastaan nainen, joka ei antanut toisten ilon itseensä vaikuttaa, vaan tähtäili tylysti jokaiseen. Aliina näki, että se on heidän entinen piikansa, Vappu.