United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen jaloissansa, kasvojansa kätkien hänen syliinsä oli Senay, vanha subretti polvillansa, itki, valitti ja rukoili hiljaa.
Hän katsoi ihmetellen häntä puhuttelevaa herraa, otti huolettomasti tarjotun paperin vastaan. "Lukekaa!" sanoi Menneval. "Siinä iloinen uutinen emännällenne." Vanha Senay luki: "kaksi-tuhatta markkaa, kohta maksettavat neiti Klairon'ille; Chaptal." "Hyvä herra!" huusi hän sitten katkeralla surulla. "Mitäpä jalo Klairon tekee teidän viheljäisillä armo-paloillanne?
"Joutukaa pian takaisin", sanoi Klairon heikolla äänellä. "Joutukaa, ett'ei historia kerran kertoisi, että Ranska jätti Klairon'in nälkään kuolemaan! Senay, seuraa herraa ulos portaille!" Vanha subretti nousi hitaasti ja huokaillen polviltansa ja hoiperteli ovea kohden ja antoi Menneval'ille merkin, seurata itseänsä.
Hän kiirehti kellon-nuoraan ja soitti, ja henkeänsä vetämättä tähysti hän oveen. Vihdoin aukeni ovi ja kamari-rouva tuli sisälle. "Rouva Senay!" huusi Klairon häntä vastaan. "Minä näjin teidät seisovan linnan-pihassa, kun herra maa-kreivi matkusti pois. Eikö ole totta? Ettekö te ollut siellä?" "Te käskette, teidän armonne!" sanoi Senay'en rouva. "Minä olin linnan-pihassa.
Menkää vähäiseen kulma-ikkunaan, josta voidaan nähdä kaupunkiin vievälle tielle. Kohta, kun nä'ette maa-kreivin vaunujen lähestyvän, ilmoittakaa se minulle. Koska maa-kreivi näyttäytyy neiti Krawen'ille, niin pitää hänen näyttäytyä myöskin jalolle Klairon'ille. Menkää, Senay, ja olkaa hyvin varoillanne!" Kamari-rouva kiirehti ulos, ja Klairon vaipui murtuneena tuolille.
"Se on totta, Senay, sinulla on uskollinen ja jalo sydän", sanoi Klairon ja pani kätensä itkevän kamari-neitsyensä pään päälle. "Hyvä herra, antakaa anteeksi hyvälle Senay-raukalle hänelle liikutuksensa ja pelkonsa. Hän on palvellut minua kolme-kymmentä vuotta; hän on elänyt kanssani hyvinä päivinä ja kestänyt kanssani köyhyydessä, jolloin minulla ei ollut muuta ja'ettavata hänen kanssansa, paitsi minun kyyneleitäni.
Minun veri-viholliseni on taaskin täällä, vaikka kreivi vannoi, vuosi sitten, ett'ei hän enään koskaan tahtonut nähdä häntä. Hän on taaskin täällä. Hän on tullut murhaamaan elämäni onnea. Mutta minä en kärsi sitä, en. Minä taistelen onneni puolesta. Ah, häntä! Hänen pitää nähdä, että Klairon ei ole nainen, jota voidaan pettää ja nenästä vetää." "Senay!
Minä olen valmis", sanoi Klairon ja kokoili parhaillansa jotenkin isoa läjää isompia ja pienempiä koriste-koteloita erääseen hopeaiseen vasuun. "Odota Senay, odota! Asettaikse tämä kirje ja tämä kori kädessäs seisomaan maa-kreivin etehiseen, ja kun hän tulee, niin anna ne kumpaisetkin hänen omaan käteensä." "Mutta entä jos herra maa-kreivi kieltäytyy ottamasta minulta kirjettä ja vasua."
Ettekö siis nä'e, että hän on kuollut?" "Mitä?" huudahti Menneval. "Onko Klairon kuollut?" "Ei", sanoi Senay juhlallisesti. "Klairon ei ole kuollut, vaan hän on jättänyt tämän viheljäisen maailman, joka ei ollut ansiollinen häntä pitämään. Kuolematon Klairon on muuttanut kuolemattomain sekaan. Hän on elänyt kahdeksan-kymmentä vuotta, tunteaksensa maailman kurjuutta.