Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Vanha subretti seurasi häntä, sulki oven perästänsä ja asettausi sitten keskellä huonetta olevan sohvan eteen. Sohvassa istui nainen, ehkä vieläkin vanhempi, kuin subrettinsa; mutta vanhuudestaan ja ympäröivästä köyhyydestään huolimatta erittäin vaativaisen näköinen.
"Olkaa hyvä ja odottakaa hetkinen, että kerkeän ilmoittaa teidät neidille." Ja hän piipersi kevein askelin huoneen lävitse vastapäätä olevalle ovelle. Aikeessa avata ovea, kääntyi hän vielä kerran vieraan puoleen ja kysyi: "Teidän nimenne, hyvä herra?" "Menneval!" "Herra Menneval!" huusi vanha subretti samassa, kun hän avasi oven selkiste-seljällensä.
"Te olette unhoittanut, että meillä on tasa-valta, ja että kaikki vapa-sukuisuus on kumottu." "Herra! Todellista vapa-sukuisuutta ei voi koskaan kumota; sillä se on kuolematon", sanoi subretti ja kohotti ylevyydellä olka-päitänsä. "Tehkää hyvin ja astukaa sisälle!" Menneval totteli hänen käskyänsä ja astui kynnyksen yli viereiseen huoneeseen.
Menneval'in käsitti joku vavistus tässä hiljaisuuden ja kuoleman majassa. Hän kumartui kamari-rouvan puoleen ja kosketti hiljaa hänen olka-päätänsä. "Nouskaa ylös!" kuiskasi hän. "Minä tulen ministeri Chaptal'in tyköä. Minä tuon apua neiti Klairon'ille. Katsokaapas tätä paperia! Lukekaa!" Vanha subretti nousi hitaasti lattiasta.
Sen jälkeen vaipui hän hengästyneenä ja huokaillen jälleen sohvalle ja sulkien silmänsä nojasi hän päänsä polstarille, ja vanha subretti rupesi kovasti uikuttamaan ja valittamaan. Ministerin kirjuria alkoi peljättää mokoma näiden molempain menneen vuosi-sadan muumioin ja mailleen menneen loiston läheisyys.
Hänen jaloissansa, kasvojansa kätkien hänen syliinsä oli Senay, vanha subretti polvillansa, itki, valitti ja rukoili hiljaa.
"Herra Menneval, Hänen Ylhäisyytensä herra ministeri Chaptal'in kirjuri." "Astukaa sisälle!" kuului käskeväinen ääni sisimmästä huoneesta, ja herra Menneval lähestyi hymyellen avattua ovea, jonka pihtipieleen vanha subretti asettausi ihmeelliseksi oven-vartijaksi. "Ystäväni!" sanoi Menneval ohi mennessänsä.
"Joutukaa pian takaisin", sanoi Klairon heikolla äänellä. "Joutukaa, ett'ei historia kerran kertoisi, että Ranska jätti Klairon'in nälkään kuolemaan! Senay, seuraa herraa ulos portaille!" Vanha subretti nousi hitaasti ja huokaillen polviltansa ja hoiperteli ovea kohden ja antoi Menneval'ille merkin, seurata itseänsä.
"Ah, neiti, mun kallein, jumaloimani neiti!" nyyhkytti ja tuskitteli vanha subretti ja kiirehti esiin nojatuolin takaa ja pani polvillensa Klairon'in viereen. "Armahtakaa minua!
Päivän Sana
Muut Etsivät