United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olemme niin useasti koettaneet vedota mestarien ja »prinssipaalien» hyvään tahtoon, että korjaisivat palkkoja ja lyhentäisivät työpäivää. Mutta esityksemme on langennut kuuroille korville. Emme ole saaneet mitään sanottavaa aikaan. Hm! Tällä hetkellä seisoivat kuulijat kuin kynttilät, vakavina melkeinpä henkeä vetämättä juhlallisen tunnelman vaikutuksesta.
Ja Ville jatkoi toimessaan lukemistaan, lausueli oikein suun täydeltä. Lapset kuuntelivat henkeään vetämättä ja äitikin seurasi lukua hymyhuulin. Kallella päin katseli Vimpari lukijaa, niinkuin harras sanankuulija hyväsanaista pappia. Tuo ensimmäinen värssy kuitenkin valtasi hänen ajatuksensa kokonaan.
Mutta kun vaan tuulen puuskakin koskee talohon, säpsähtävät he ja kuuntelevat, henkeänsä vetämättä, oliko Aslak joka tuli. Muuten eivät pelänneet, olisi voinut sanoa että rauha ja ilo vallitsi näissä molemmissa nyt kun olivat toisensa löytäneet. "Sanoppas nyt, Liv, kuinka olet elänyt koko tämän pitkän vuoden?" sanoi Gunnar, taputtaen tyttärensä kättä. "Se on pian kerrottu, isä", vastasi Liv.
Tullaksensa aivan selville asiasta, seisoi hän, henkeänsäkään vetämättä, tarkasti kuunnellen, kun kimakka, hurja kiljuminen kaikui virran puolelta ja ilmoitti hänelle, että nyt oli myöhäistä paeta ja että vihollinen jo oli tunkeunut hänen enonsa alueelle.
Silloin hän pysähdytti pyörivät rattaan; silloin hän odotteli henkeä vetämättä, kunnes askelten ääni taas vaikeni. Näin häntä oli käsketty tekemään, ja hänellä oli siihen muitakin syitä. Kohta sorvarin mentyä kuuli Eerikki näet kahden äänen luultavasti kahden hovipalvelijan puhelevan keskenään ihan ikkunan alla. Tännepäin hän meni. Niin, tännepäin hän meni. Mutta minne hän katosi?
Tarttuen kiinni säestykseen alkaa hän laulaa, ja muistiini painuvat seuraavat sanat: »Niin paljon sua rakastan, etten voi kielin kertoella, ja kuitenkin mä ainian sen tahdon julki lausuella. Jokainen kuiske, sananen, sun nimes onpi, armahainen. Jos poissa oot tai luonani, sua ikävöitsen, muistan aina.» Ei hiiskaustakaan kuulu suuressa salissa. Miltei henkeä vetämättä seuraa yleisö mukana.
CONON. Haa! ette siis lähteneetkään koreasti ylös lintuen luoksi niinkuin täällä kerrotaan? ANIAN. Hulluja maineita kaikki. Kuin meren helmi eheänä seisoo linna ja hänen otsallansa liehuu idän viiri. CONON. Ole ijankaikkisesti kirottu sinä, jonka huulilta kuulin tämän, sinä, joka vakaana katselit helvetinteosta vetämättä miekkaas! ANIAN. Totta, miekkaani en vetänyt. CONON. Sentähden ole kirottu!
Päivälliseltä päästyä pyysi Kustaa saada puhutella lautamiestä kahden kesken, johonka tämä myös pienintäkään vasta-kynttä vetämättä suostui. Jäätyänsä kahden lykkäsi lautamies salvan oven eteen, ettei kenenkään pitänyt, heidän keskustellessaan, tietämättä sisään tuleman.
Sihteeri tuli sisään, laski avaimen pöydälle, heitti turkit yltään, riisui saappaat jaloistaan ja istui sängynlaidalle. Ovenraosta näki hän valkoiset luut piirongin lukoissa, hän näki avainkimpun ja hän säikähti. Sitten häntä rupesi yskittämään, hän yski monta kertaa kovasti, kuunnellen välillä, henkeään vetämättä. Lakattuaan yskimästä läheni hän Josun vuodetta. "Josu, Josu!"
Hän toipui kuitenkin pian hämmästyksestänsä ja käski häntä istumaan; Jussi täytti oitis hänen vaatimuksensa, istui alas, otti nuuska-rasian taskustansa ja pani muutaman hyvän kuormallisen tästä nenäänsä; hän tarjosi Annallekin, joka ei tainnut olla suutansa nauruun vetämättä.