United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sorvarin hikinen otsa osoittikin, että hän tarvitsi apua eikä Eerikki, joka ennen kotona Munsalassa oli oppinut sorvaamaan isänsä sorvipenkissä, kauan vitkastellut. Ratas hurisi nyt kahta kiivaammin, ja mies, jolla oli yömyssy päässään, näytti olevan erittäin tyytyväinen uuteen apumieheensä. 7. SORVIPENKIN
Kuningas silmäili kirjettä, jonka hän otti esiin salkustaan. Ljung? toisti hän. Olisinko erehtynyt? Isäni nimi oli Pietarinpoika. vastasi Eerikki vähän peloissaan. Pietarinpoika, niin juuri. Sinä olet sorvarin kisälli? Eerikki vastasi kaikessa alamaisuudessa olevansa Strengnäsin lukiolainen. Mutta sinä osaat sorvata? Olen vähän oppinut isältäni. Sinähän se olit, joka annas olla, Ulriksdalissa?
Hän oli vähän aikaa kahden kesken puhunut Leenan kanssa, mutta kohta sitten oli todistajia käsketty Leenan vuoteen luo ja näiden kuullen oli eukko kertonut miten pieni Kaarle Kornman oli ryöstetty, miten hän oli jätetty Varpusten luo sanalla sanoen: kaikki mitä lukia jo tietää, vieläpä miten hautuumaasta oli kaivettu ylös pieni lapsi, puetettu patronin pojan vaatteisin ja heitetty mereen, josta Sorvarin muori sitten löysi ruumiin.
Silloin hän pysähdytti pyörivät rattaan; silloin hän odotteli henkeä vetämättä, kunnes askelten ääni taas vaikeni. Näin häntä oli käsketty tekemään, ja hänellä oli siihen muitakin syitä. Kohta sorvarin mentyä kuuli Eerikki näet kahden äänen luultavasti kahden hovipalvelijan puhelevan keskenään ihan ikkunan alla. Tännepäin hän meni. Niin, tännepäin hän meni. Mutta minne hän katosi?
Hän muisti, miten hän oli itkenyt pientä poikaa, kun Sorvarin muori hänen ruumiinsa merestä löysi, ja sitten muisti hän mitä hän tähän saakka oli unohtanut; hän muisti miten hän pienen ruumiin kaulasta oli irroittanut medaljongin, joka sisälsi patroni Kaarle Kornmanin vaimon kuvan. Tämä muisto hämmästytti häntä.
"Merestä, läheltä meidän rantaa". Provasti vaipui jälleen tuolilleen. "Minun olisi pitänyt se arvata. Jumala! kuin kauan sallit sinä vääryyden, rikoksen riemuta?" Sorvarin muori tuli nyt kamariin ja laverteli, miten hän rannalta oli nähnyt jotakuta kääryn tapaista uiskentelevan meren pinnalla.
Mestari David ei pannut vastaan; ja oli siis tullut jumaluusopinylioppilaasta sorvarin sälli. Vuosi kului eikä minkäänlaisia muutoksia tapahtunut Georgin oloihin, paitsi että hänen mestarinsa päivä päivältä enemmän häneen mieltyi ja että Georg puolestaan suostui hänkin mielellään olemaan vastakin sorvarina.
Kaksineljättä tusinaa. Tuossa on puuta. Maul halten! Ovi suljettiin, askelet etenivät, ja kohta oli Eerikki Ljung yksinään rattaansa, puupalojensa ja sorvarin salaisuuden kanssa. Sen sijaan, että jäisimme hänelle seuraa pitämään, siirrymme me kuningatar Loviisa Ulriikan vierashuoneeseen.
Pienosen kuolleen ruumis tarkastettiin, eikä ensinkään ollut syytä epäilemiseen, ettei Sorvarin muori ollut oikeassa, kun hän sen kohta tunsi Rytilän nuoreksi patroniksi. Mutta miten poika lämpimästä vuoteestaan oli joutunut kylmän meren uhriksi, sitä oli mahdotoin ymmärtää.
Eerikki ei tätä huomannut, vaan jatkoi, suu nisuleipää täynnä: Hänen majesteettinsa kuningattaren sanotaan olevan... Onneksi huomasi hän sorvarin kasvoissa jotakin, mikä vaikutti, että hän oikeaan aikaan hillitsi kielensä ja lisäsi: oikea Minerva. Se on asia, jota sinä et ymmärrä, ystäväiseni, sanoi mies, ja minä varoitan sinua puraisemasta kieltäsi poikki, kun syöt aamiaistasi.