Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Kuin hänet tuonut oon, ois pitkä haastaa; soi taivas voiman mulle, että hänet sua kuulemaan ja näkemään voin johtaa. Suvaitse suosia siis tuloansa! Vapautta etsii hän: sen arvon arvaa se vasta, ken sen eestä uhras elon. Sa tiedät sen, sa, jolle tervetullut ol' Utikassa kuolema, kun jätit pois verhon, jonka kirkastaa Suur' päivä.
Kuin hänet tuonut oon, ois pitkä haastaa; soi taivas voiman mulle, että hänet sua kuulemaan ja näkemään voin johtaa. Suvaitse suosia siis tuloansa! Vapautta etsii hän: sen arvon arvaa se vasta, ken sen eestä uhras elon. Sa tiedät sen, sa, jolle tervetullut ol' Utikassa kuolema, kun jätit pois verhon, jonka kirkastaa Suur' päivä.
Meninpä minä tupahan, Puhuttelin, lausuttelin: "Onko teillä neittä myöä, Tahi kaupita kanaista?" Tuotihinp' olutta tuoppi, Tuoppi olutta, toinen mettä. "Enpä huoli syömisistä, Enkä varsin juomisista, Saisin nähä neitoseni Tuokate tupahan neittä!" Tuotihin tupahan neittä Sisaresten siiven alla, Veljen akan verhon alla, Kälysten käsivaralla.
Jopa hän herättää Karenin, joka pistää pienet, äsken pestyt jalkansa olkitohveleihin, ja alkaa pukeutua verhon takana, sillä asunto on tässä hyvin pieni. Silloin herää Svenkin ja hänellä on punainen leima poskessa puuhevosesta.
Herää, nouse unestais! Taivas aukee loistavainen, Sua kutsuu Jumalais. Hän jo sulle Valitulle Valmistanut kruunun on; Nouse valon voittohon! Ihmismuoto. Jopa verhon purpuraisen Cedriston yl' ihanainen Kuudes päivä loi. Kultasiivin perho lensi, Ruusustoon yl' puron ensi, Sille muiskun soi. Veden pinnass' helmi päilyi, Luikon purjeet valkeet häilyi Salmen kalvolla.
SEDEKIA KENAANPOIKA. On harvoin suotu kuolevaisien Sen verhon taakse silmäystä luoda, Mi vastaisuuden meiltä kaihtavi, Vaan Jahve joskus profeetoillensa Sen sallinut on, nytkin sallivi. AHAB. Siis etuanne tuota käyttäkää! Mun kostosodan Syyriata vastaan Syy ankarin nyt vaatii alkamaan.
Niin tuskallisen kolkkoa oli kaikki... Yö oli tyyni, kamalan tyyni. Tähdet paistoivat kirkkaasti, mutta niin omituista oli niiden kirkkaus, tuntui, kuin olisivat ne paistaneet jonkun verhon läpi, loistoaan kumminkaan kadottamatta. Niin, jäisen verhon kautta ne paistoivat, sillä tänä yönä oli halla. Voi, olento Tuonen maasta, niin tuiki tuttu ja vieras sittenkin!
Petronius vain ei osoittanut vähintäkään mielenliikutusta. Hän puhui kuin mies, joka on väsynyt ainaisiin kutsuihin: "Saattaisivatpa he nyt antaa minun edes syödä rauhassa." Sitten hän kääntyi atriumin ylipalvelijan puoleen ja lausui. "Päästä sisään!" Orja katosi verhon taakse.
Minä tartuin siihen käteen, jota hän arvokkaalla, kukistumattomalla katsannolla ojensi minulle, ja se oli yhtä levollisena minun kädessäni, kuin jos hänen rintansa olisi ollut rauhassa. Hänen ylpeytensä osasi hillitä suonen tykytystäkin, siltä näytti, ja vetää sen tyvenen verhon hänen kasvojensa eteen, jonka takaa hän istuessaan katsoi suoraan eteensä kaukaisuuteen.
"Te erehdytte", intti tyttö huuliltaan aivan vaaleana kostea loiste levitti verhon sen katseen eteen, jolla hän tarkasteli toista; "Hyvä, minä erehdyn. Siellä on kai hurskaita veljiä, jotka ovat kokoutuueet rukouksiin tuonne kulmakamariin onhan se mahdollista". Hän kohotti olkapäitänsä. "Mutta mitäpä se minuun koskeekaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät