United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sekä vasen että oikea siipi olivat jo ankarassa käsikähmässä tapellen hengestä ja verestä. Turkkilaisten täytyi lopuksi kääntyä pakenemaan hurjassa epäjärjestyksessä, menetettyänsä kaiken tykistönsä, luvultaan 97, ja paljon muuta ampumatavaraa. Sotavangeiksi joutui heitä useampia satoja. Tuhansia kaatuneita ja haavoitettuja peitti tappelutannerta, punoittaen lunta verellään.
Ja niinkuin Hän itse kärsimyksillään ja verellään on ostanut maailman vapaaksi synneistä, niin Hän tahtoo, että tekin kärsimyksillänne ja verellänne ostaisitte tämän vääryyden pesän vapaaksi synneistä!... Sen Hän teille julistaa minun suuni kautta." Hän levitti kätensä ja loi silmänsä taivasta kohti.
Muodossa ruusun valkean siis mulle tuo näkyi pyhä sotalauma, jonka verellään Kristus omaksensa vihki. Mut toinen, joka lentäin näkee, laulaa tuon kunniaa, mi rakkauden suo sille, ja hyvyyttä, mi loi sen sellaiseksi, kuin mehiläisten parvi, jotka milloin menevät kukkiin, milloin palajavat taas sinne, missä hunajoituu työnsä,
PRINSSI. Ken julkea se tämän riidan alkoi? BENVOLIO. Ilmoittaa, jalo prinssi, minä taidan Tän onnettoman kinastuksen laidan. Ken tappoi lankosi Mercution, Hän tuoss' on surmaamana Romeon. KREIVINNA CAPULET. Voi, Tybalt, lanko! Veljen lapsi, voi! Oi, prinssi! Capulet! Vielä huppeloi Tuo veri kallis! Prinssi, veren tään Montague saakoon maksaa verellään. Voi, lanko, lanko!
Jos minne kuljen, mistä lähden, Tää maani mulle kallis on, Mut kallis on se vaan sentähden, Sen kansa kun niin armas on. Sen kansa taas on armas siksi, Se maansa kun tek' kallihiksi Verellään, kärsimyksillään.
He katosivat kolme viikkoa sitten ja kostuttavat kaiketi nyt Venäjän tannerta rehellisellä suomalaisella verellään. Antaisin vasemman käteni, jos sillä voisin ostaa heidät takaisin isänmaalleni! Tuskin hän oli tämän sanonut, kun itäisellä puolella oleva vartiomies huusi: "kuka siellä?" ja askelia kuului metsästä.
Mutta hän oli vieläkin kalpeampi kuin Dora ja hän ajatteli: "Niin se on, aivan niin ... me olemme tappaneet pienen, kauniin varsamme ... me saamme rangaistuksen itsekkäisyydestämme ... meidän syntimme sovitetaan hänen verellään... Tietysti olenhan aina tiennyt ... olen aina uskonut, että tulisin kadottamaan Main; se on elämän laki, että mitä enin rakastaa, sen kadottaa ... ja mihin enin luottaa, se pettää..."
Suomen lasten suusta ihanainen Mahtilaulu taas kerran soi: Ken jo mursi ikeen muukalaisen, Jotain muutakin tehdä voi; Ken nyt veisi meiltä ruunun kirkkahan, Peitsen, tapparan ja kilven hohtoisan! Kansa osti ne verellään Ja kirkasteli kärsimyksillään.
Kuolla, kuolla hänen täytyi, sovittaa omalla verellään, mitä isä oli rikkonut. Vapaaehtoista jääkäri Baumgartia, joka maaliskuun 5 päivänä 1813 ratsasti Königsbergiin, ei kukaan tuntenut nuoreksi vapaaherra Schrandeniksi, joka täsmälleen viisi vuotta takaperin oli sieltä lähtenyt omaa häpeäänsä pakoon.
Abolitionisti-yhdistyksellä oli sitä paitse ehtimiseen liikkeellä lukuisa kantajoukko miehiä ja naisia, jotka esitelmillä ja kirjoituksilla taistelivat orjuutta vastaan ja joista moni sai verellään ja hengellään todistaa kalliin asiansa puolesta.