Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Riiheen ruumiitkin kannetaan, ennenkuin haudan haltuun uskotaan. Raja on siinä kahden maailman, veräjä, joka ihmisten asuinsijoilta viepi pois Tapiolan tiluksille. Olen päässyt ohitse kenenkään näkemättä.
Niin. Ihmeellisethän ne ovat Luojan työt. No nythän sitä päästään kotimökille ihan tuossa tulleessa paikassa. Tuossa tuon kuusen takana tienmutkassa on jo peltotilkun veräjä. Eihän sinne kovin pitkältä enää liene. Niinhän tämä päästiin kuin nauramalla, kun hevonen saatiin eteen.
Matkasta ei ollut kuin tähteet jälellä. Näkyy jo setäukon talo. Tuossa se nyt rehjottaa tiellä poikkiteloin kuin santakuorma. Akkavalta on, kun pirtin piippu on kallellaan. Mitähän tuo setä sanoo, kun pitkästä kotvasta näkee. Tuossa se on Harjula, talo kuin talo. Eihän tuo niin köyhän näkönen ole päältä katsoen. Veräjä on hyvästi, kyllä se on molemmin käsin tehty. Ja hyväksi muokattu pelto.
"Te herätätte mielenkiintoani mitä suurimmassa määrässä. Oliko veräjä suljettu?" "Se oli suljettu ja varustettu irtonaisella lukolla." "Kuinka korkea se on?" "Noin neljä jalkaa." "Kuka tahansa siis olisi saattanut mennä sen yli?" "Kyllä." "Ja mitä merkkejä te löysitte veräjän luona?" "En mitään huomattavampia." "Mitä sanotte? Eikö kukaan niitä tarkastanut?" "Minä tein sen itse."
Että siinä todellakin nyt on silta ... ja kamreerin talo ja kauppapuoti ... ja kirkko ja iso pappila ja sen riihet ... että tuo aita ja tuo veräjä ... ja tuolla koti, tuossa koti, tässä koti! Isän kamarin ikkunassa näkyy kasvoja ruudussa kiinni ... nyt ne katoavat ... nyt lentää porstuan ovi auki ... sieltä syöksevät pihalle ... toisia tupruaa kyökin ovesta ja tuvasta.
Kuin prinsessa oli viidentoista vuoden vanha, meni hän eräänä päivänä kävelemään kuninkaan puistoon. Kuin hän veräjälle tultuansa yritti menemään puistoon, oli veräjä lukittuna, eikä kukaan rohjennut sitä auaista vastoin kuninkaan ankaraa kieltoa. Ne neljä kammarineitsyttä ja neljä kammaripalvelijaa olivat seurassa; ensi kerran eläissänsä he eivät luvanneet noudattaa prinsessan käskyä.
Niin, näeppäs, minä kuljeskelin täällä puistossa lukien sanomalehtiä. Kävellessäni tulin penkin luo, enkä muistanut että se ei ollut oikea, istuuduin ja olin satimessa. Mutta minä olen pyytänyt muitakin. Entäs sitten puiston veräjä! Se sinun sitten pitää nähdä. Se on tehty siten, että kuka tahansa pääsee sisään, mutta ei kukaan ulos, jollen minä auta ha, ha!»
"Oliko sir Charles ehtinyt sen luo?" "Ei, hän makasi noin viidenkymmenen kyynärän päässä siitä." "Sanokaahan nyt, tohtori Mortimer, ja ajatelkaa tarkoin, sillä asia on tärkeä löytyivätkö jäljet ruohossa vai käytävällä?" "Ruohossa ei jälkiä näkyisi." "Olivatko jäljet samalla puolen käytävää kuin veräjä?" "Kyllä, ne olivat käytävän äärimmäisellä reunalla ja samalla puolen kuin veräjä."
Siksikö, että talon vanhin mies sinut rakenti, pylväät veisti ja vähän niitä veitsellään kirjaelikin, reiät niihin kirveellä nikarteli, koloi sulkupuut ja oksat silitti, etteivät vieraankaan vaatteita repisi? Siksikö, että oli tämä aukko tässä hänen ainoan aarreaittansa ovi, veräjä hänen ensimmäiseen niittyynsä?
Minä odotin kumminkin kunnes se oli tyhjä kulkijoista, ja sitten kiipesin aidan ylitse puutarhaan." "Mutta eihän veräjä toki ollut suljettu?" huomautti Phelps. "Ei, mutta minulla on muutamissa suhteissa hieman omituinen maku. Valitsin sen paikan, jossa nuo kolme kuusta ovat, ja niiden suojassa onnistuin pääsemään yli aidan, ilman että minua saattoi rakennuksesta päin nähdä.
Päivän Sana
Muut Etsivät