United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pieni ukko sievisti puhetapaansa ja esiintyi vierasta kohtaan hienotunteisesti. Pieni ryppyinen eukko hymyili punareunaisin silmin ja laverteli kursailematta kuin opetettu lintu Venetsian saariston murteella. Se kuului pehmeältä ja väliin siinä oli pikkuisia lystillisiä huudahduksia, ikäänkuin tiiran liitäessä pitkin vedenpintaa. Adelsvärd ymmärsi tuskin puoltakaan.
Voin kyllä! vastasi Adelsvärd, pisti hänen käteensä rasvaantuneen ja rikkinäisen italialaisen setelin, jätti hyvästi ja lähti. Jouduttuaan kapakasta ulos hiljaiseen yöhön hän koki päästä selville paikasta ja suunnasta. Venetsian voi luulla tuntevansa kaikin puolin eikä sittenkään tunne sen kaikkia puolia.
Mutta kukaties hänet asetetaankin vartioimaan noita papukaijoja ja Intian riikinkukkoja, jotka Venetsian lähettiläs äsken lahjoitti meidän kuninkaallemme mitäpä muuta se voisi olla, ja mokoma virka ei sovikaan muille kuin tämmöisille parrattomille pojille», näin sanoen hän väänteli hirvittäviä viiksiänsä, »mutta iloinen olen kuitenkin, että se tuli minun rakkaan sisarenpoikani osaksi.»
Salaattia savivadissa, munia, leipää; viiniä ruukussa, vettä toisessa. Koskaan ei maalaisateria ollut hänestä maistunut niin hyvältä kuin tämä. Harvoin hän oli tuntenut tällaista onnea ikäänkuin olisi pelastunut jostakin vaarasta. Molemmat vanhukset ja Maria kertoivat juttuja Venetsian saariston murteella. He pitivät hauskaa. Adelsvärdiltä meni puolet hukkaan.
Hän ihaili noita suhteita, seurasi muotojen jokaista liikahdusta ja tunsi niin elävästi, kuinka siveltimen pitäisi kaavaillessaan liitää kevyesti epävarsinaisen päällitse, mutta muovailla taatusti se, mikä oli varsinaista esittääkseen vapaudessaan sen ainoan, mikä oli otettu kuvattavaksi: tämä on nukkuva nainen ja tuohon uneen minä valan Venetsian yön!
Adelsvärd seisoi vielä hetken aikaa kahden vaiheella kosteankylmillä kivirappusilla, joiden askelet häipyivät ylöspäin pimeään. Tyhmä juttu! mietti hän. Ja miten pitkälle se minut vie? Enhän minä ainakaan sitä varten Venetsiaan tullut! Mutta lempo ties ... malli on aina malli! Täytyy tehdä työtä minun täytyy päästä käsiksi Venetsian yöhön! Muuten pohdin ja haudon liian paljon.
Ne toimittavat sinulle malarian ellei näet sinuun tartu jotakin pahempaa. Varotan sinua uudestaan Venetsian naisista lukuun ottaen nuorimmatkin nehän ovat kaikki epäluotettavia. Gondoolimiehiin et myöskään voi luottaa varsinkaan kun maksat niille semmoisia palkkioita, kuin teidän suomalaisten ja ruotsalaisten on tapana. Minä en urki puuhiasi. Mutta minä olen ystäväsi ja samalla lääkäri.
Mitä! huudahti isä, etkö tunne enää vanhaa Delfiniäsi? No, myönnän kyllä, että Venetsian dogi voi matkustaa komeammin kullatussa airolaivassaan, mutta katsoen siihen, että ollaan Itä-Göötanmaalla, voimme mielestäni tyytyä Delfiniin.
Ja pikkuinen, yksinkertainen lyhty tuolla matkan päässä paalun nokassa levittäisi hempeätä hohdetta jumalanäidille vesillä. Tämä oli Venetsian yö myöskin. Hänen teki mieli jäädä niin, jäädä tänne saarelle vanhusten luo vuokrata itselleen asunto tässä luostarisopukassa ja tehdä vakavasti työtä, rauhassa, "pyhässä yksinkertaisuudessa".
Tällä pikkuisella aluksella kulkivat Adelsvärd ja Maria pitkin hiljaisia vesiä Venetsian ympärillä. Adelsvärdistä tuli pian harjaantunut soutaja; Maria tunsi sen taidon myöskin. Hänen isänsä, alkuaan kalastaja Chioggiasta, oli lapselle opettanut suvun ammattia. Heidän onnentuntonsa, kun saivat näin retkeillä, yksin ja yhdessä, oli yhtä rajaton kuin varovaisuuden vuoksi hillitty.