Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Kenties "Venetsian yön"? Sitähän minä haenkin! vastasi Adelsvärd ja tunsi veren syöksyvän kuumana aivoihin. Mitä lorua se on, miekkonen? Ei tässä niin korkealle tavotella! Minä juttelen rouva Appelsinasta. Olen puhunut hänelle sinusta. Sattuuko olemaan kolikoita mukanasi?... Aiotaanko meidät ryöstää putipuhtaiksi? kysyi Adelsvärd ivallisesti. Pitääkö hän pelipankkia? Häh?
Hevoset olivat valittuja ja hyvin hoidettuja Venetsian tasavallan kustannuksella; satulat ja hevoskalut olivat turkkilaisten näköiset, ja he ratsastivat näitten tavalla lyhyillä jalustimilla, paksusti täytetyissä satuloissa.
Hän tunsi hyvinkin, millainen kevät on Venetsian saarilla. Tunsi myös malarian mutta kiitti lämpöisin katsein ja yski. Hän kuolee käsiini! ajatteli Adelsvärd kauhusta väristen ja vaelsi taas edestakaisin läpi oman kammionsa ja toisen. Hän pysähtyi linnunhäkin kohdalle, joka riippui seinällä pikku Marian huoneessa. Se oli puolipimeässä.
Nyt kun se on paperilla, tuntuu se joka suhteessa liittyvän Venetsian muistoon niin läheisesti, että aina kun sitä kaupunkia ajattelen, tulee samalla tämäkin mieleeni. Venetsia on kuolleiden kaupunki. Koetappa itse sinne matkustaa, niin näet, enkö ole oikeassa.
He kiertelivät Venetsian ympäri, etsien uiskentelevan kaupungin ääriviivoja, poiketen niihin kohtiin, joita vain harvat tiesivät hakea. Kuu näytti heille tietä. He olivat ottaneet sen palvelukseensa, eikä sillä ollutkaan muuta herrasväkeä niin vapaalta, kahleettomalta heistä tuntui, kuin olisivat olleet kaartelevia vesilintuja.
Katsokaa tähän», hän viittasi suureen, Venetsian vapaavallan lahjoittamaan peiliin, jollaiset esineet siihen aikaan olivat hyvin harvinaisia ja kalliita, »ja sanokaa katsoen siihen, mikä sydän voisi tähän kuvastuvaa suloa vastustaa?»
Hänet oli kaupunki lumonnut kunnes hän itse kahlehti sen taikavoimallaan ja antoi sille sielunsa. Kenties tämä sielu oli sairas? Niin me nykyään epäilemme. Kenties tekee tämä kaupunki sairaaksi ... mutta silloinhan on aika sitä karttaa. Minä en tahdo ruveta luomaan Venetsian yötä!
Hän ja molemmat vanhukset puhuivat vinhaa vauhtia Venetsian saariston puhtainta murretta. Vanhojen silmät hymyilivät säädyllisesti niinkuin lapset, jotka koettivat olla oikein sukkelia. Rigon ei tarvinnut sitä koettaa. Adelsvärd ymmärsi, että tuo puhetulva ryöppysi hänen itsensä kimpussa. Rigon tapana oli sälyttää hänen niskoilleen täyteläisiä arvonimiä ja vastaavia pääomia.
"Ei, minä en puhunut Venetsian leijonista", sanoi Montserrat'n markiisi, "vaan Englannin kolmesta astuvasta leijonasta, jotka puheen mukaan ennen olivat leoparteja, mutta nyt ovat kaikin puolin leijoniksi muuttuneet eivätkä vertaisenaan kärsi petoa, kalaa eli lintua, taikka armas sille joka tekee vastarintaa".
Sitten hän tiedusti umpimähkään: mikset istu Coneglianoa maistamassa toisten kanssa? Vai pitääkö minun alinomaa muistuttaa: Varo Venetsian naisia niihin ei voi luottaa. Varo Venetsian gondoolimiehiä niihin ei voi sitäkään vähää luottaa. Mutta varo varsinkin Venetsian synkkämielisyyttä! Se on kuin vilutauti, yhtä loppumaton ja paljoa vaarallisempi kuin Albrecht Dürerin pernasyöpä.
Päivän Sana
Muut Etsivät