United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miksi hän rupeaisi päällelyöjäksi, kun hän kerran osasi lukea, kirjoittaa, laskea murtolukuja, korkolaskua, panna kokoon velkakirja ja mikä hyvänsä kiinteimistön kauppakirjakin! Ja miksi hän antaisi immen odottaa vuosikausia, kun hän kuitenkin saattoi yhdellä nykäsyllä kohottautua melkein miksi tahansa! Etteikö hän muka pysty lukuihin! Gabriel naurahti itsekseen kaikille, jotka sitä luulivat?
Molemmat, niin sulhanen kuin puhemieskin, olivat kuin puusta pudonneita. Tuommoista he eivät olleet odottaneet. "Mitä me nyt teemme? kuulitkai sinäkin, että saimme rukkaset," kysyi vihdoin Paakka. "Ei mitään ... lähdemme pois," sanoi Hikliini, vihasta punoittavin silmin. "Mutta jos koettaisimme vielä kerran," "Mitä turhia! Lähtään pois." "Vaan entäs se velkakirja ... puhutaanko siittä mitään?"
Onnellisen matkan päästä tuli lautamies onnellisesti kaupunkiin; seuratkaamme häntä sillä retkellä. Mutta me emme voi katsoa hänen sydämeensä, jos emme saa tietää hänen asiaansa kaupunkiin. No niin. Kanniaisen lautamies oli nyt raha-metsässä, rahan haussa, komea velkakirja lakkarissa.
Hän kaivoi vuoteen vaatteiden alta käsiinsä piirongin avaimen, avasi sen oven, veti eteensä erään laatikon ja rupesi katselemaan papereita. Siinä oli useampia pankkitalletuksia, joita hän vuorontiestä katseli. Sitten jokunen velkakirja ja vihdoin se puolikas. Hän katselee kaikkia niitä omituinen, tunnelmallinen hymy huulillaan. Samalla lyö soittaja kirkonkellolla läppäyksen.
Ja nyt hän siitä oli päässytkin. Uuni oli eheä ja uusi, piippu törrötti katolla, mutta uusi nikarakin oli taas. Hänellä oli velkakirja, jossa maksettavaa oli kahden hengen viiniraha
Lukemisella, joka minua huvittaa, on hyvin pieni piiri; se on: viini- ja ruoka-listat ja teaterin ilmoitus-lehdet, erinomattain jälkimäiset, kuin paletti niissä on ilmoitettu. 10:s Kohtaus. Entiset. Kaarle von Mahlow. FUCHS. Ah, sinä se olet! | SELOW. Hyvää huomenta, von Mahlow. | Yht'aikaa. KAARLE. Hyvää huomenta! KAARLE. Teillä on minulta velkakirja käsissänne?
Jaakko Jaakonpoika laski taas kätensä velkakirjan päälle estäen toista sitä saamasta. Tuota, se on vanha velkakirja, eiköhän vain ole yhdenkolmatta vuoden vanha. Sun isäs sen on tehnyt isä vainajalle. Niin on taitanut. Ristataan se vain ja kirjoitetaan siihen kaikki kuitatuksi. Saamari, minä olisin sen pitänyt mielelläni isävainajan muistona. En mä sitä sulta enää ikänä tahdo, joka maksettu on.
Emme puhu siitä sen enempää. Joku napautti rystysillään pöytään. Se oli kuin päätetty ja vahvistettu eikä kukaan ilmoittanut vastalausettaan. Velkakirja virui vielä pöydällä. Entä tämä? Polta se! Ja sirota tuhka tuuleen. Lähdettiin. Oli kuljettava biljardisalin kautta, jonne ovi oli ollut puoleksi auki meidän huoneestamme.
Rovasti sai sen, katseli ja käänteli sitä, väliin hymyillen, väliin rypistäen kulmiansa. "Kuulkaa Timo", kääntyi hän nyt Timoon, velkakirja kädessä; "muistattehan te, että kun ennen lähtöäni Helsinkiin kävin täällä, aukasin pöydällä olevan Lutheruksen postillan ja huomautin teitä siitä että ensimäinen, puhdas lehti oli kiskottu ulos.
Velkakirja oli täysin laillisessa kunnossa, korot oli säännöllisesti suoritettu, mutta pääoma oli maksamatta, ja kun velkakirja oli tehty kolmen kuukauden irtisanomiselle, oli se kuitenkin, niinkuin helposti voi käsittää, rautainen pihti, joka piti rehellistä kasvitarhantirehtööriä arveluttavassa pinteessä.