Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Ja niin kuin Herra Kappalainen taloissa teki näitä ja muita hyviä parannuksia, niin hän teki myöskin kirkossa ja kirkon menoissa. Mutta tässä hänelle oli paljon vastusta, olletikkin vanhoilta, jotka vanhasta lujaan kiinni pitivät. Seurakunnan veisu kirkossa oli hirmuinen huuto, älinä ja rähinä, yksi huusi sitä toinen tätä, ilman yhtään järjestyksetä eli suloisuudeta.
Ruusut ja punaheljäkukat merkinnevät rakkautta, joka on elähdyttävänä voimana Uudessa testamentissa. 30. laulu »Taivaan ensimmäisen» = jumaltaivaan, nk. empyreumin. Seitsentähti, seitsemän kynttilänjalkaa. »Sisko alhaisempi», joko Plejadit tai Otava. »Tule minun kanssani Libanonista, morsiameni.» Korkea veisu 4:8.
LIISA. Vastaa, Aina, vaarillen Ken laulamaan sun opettanut on Sen laulun, jonka lauloit. AINA. Vaarinen, Se veisu ompi kaunis, verraton. KILPI. Sen on sen opettanut... AINA. Jospa tietäisin! KILPI. Sen varmaan Liisa tehnyt lieneekin! Hän laulaa suullaan yhtä sukkelaan Kuin silloin, kun hän pääsee puhumaan. AINA. Hän ei sit' osaa laulaa ollenkaan.
Ruuhet ovat ihan kuivana, niissä ei tänä iltana ole veden tilkkaa ollut. Saisit sinäkin vain emännän taloon toimittaa." "Tuo on se vanha veisu, jota äiti aina veisaa minulle, kun hätääntyy. Menkää nyt, äiti hyvä, Siirosen kanssa tupaan, kyllä minä lehmistä huolen pidän." Emäntä läksi vieraansa parissa, ja Mauri jäi itse lehmiä juottamaan. "Istukaa, kanttori hyvä", kehotti emäntä.
Se loisteli taivaast' alas maahan ja maast' ylös taivaasen ja tässä sädekiillossa nyökäytteli enkelinpää alas hänelle. He lepäsivät kaikki. "Kiitos, Herra Jesus, kiitos!" huo'ahteli Aiken. Silloin heleä veisu kajahti kirkossa.
TOPIAS. Kuullaan, Martta, kuullaan! Ne ovat korpraalin tekemät, ja meidän tulee muistollensa kiitollisuutta osoittaa. Annappas paukkua, Esko, joku rakkauden veisu! ESKO. Sotalaulu tämä on: Jo sotatorvi pauhaa, Sieluni ei saa rauhaa; Vaan sotaan täytyy lähtee, Koska kapteeni käskee. Jo vihan tuli syttyy, Katsos kuolon rautapyttyy ...
Veisu alkoi, ja kalpea nuorukainen koroitti äänen niin sydämestä lähtevän ja puhtaan, ja samalla niin hellän vienon, että ainoastaan se, joka istuu yhtä likellä kun Heleena, taisi kuulla sen. Hänen veisunsa kosketti Heleenan tunteita ihmeellisesti. Heleenasta tuntui niinkun upseeri olisi tahtonut vaikeroida hänelle vaivoja, joita hän itsekin tunsi.
Päivän Sana
Muut Etsivät