United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
HELMI. Vähät siitä, ennemmin minä toki niitä kestän. LIISA. Nyt alkakaa tuoda peltiä uuniin. HELMI. Eihän se vaan liene liian tulinen. Jos vielä palavat meidän vehnäset, niin annetaan minulle kahdenkertaiset torat. LIISA. Eivät pala. Kyllä minä takaan. HELMI. Hiljaa nyt Liisa, varokaa ettei pelti kolahda, silloin ne kohta laskeutuisivat.
Ja löyhkeliinin sanoi olevan siellä tätisi luona. No, mitäs muuta, minä tänne. HELMI. Mutta hyvänen aika Hyvänen aika, hyvänen aika Mitä sinä hätäilet ei tässä ole vaaraa pikkuistakaan HELMI. Eläpäs, eläpäs Noo, Renne sinä, ole nyt hurjastelematta. RENNE. Hurjastellaan pois, niinkauvan kuin olemme nuoria, vanhoilla päivillä on kyllä aikaa viisastella. HELMI. Vehnäset palavat uuniin. Herkiä!
En ole vielä koskaan ottanut itse kahvia; aina kun ovat kylässä tarjonneet, on äiti pannut sokerit ja kermat sekaan ja lautaselle vehnäset ja asettanut kupin eteeni pöydälle. Mutta kyllä minä osaan yhtä hyvin itsekin, ensin sokerin ja sitten kerman ja sitten vehnäsen. "Panee enemmän sokeria sekaan", sanoo tyttö. Minä panen kaksi palasta. "Panee vielä, kun ovat niin pieniä."
Aivan hyvin Mari tiesi, ettei Kinturille noin kovassa kuumeessa kahvi maita ja että tarkotus oli vaan saada Mari itse juomaan. Se oli sitä Kinturin vanhaa kahviylpeyttä. Jos olisi ollut jostain ottaa vehnäset, olisi Kinturi niitäkin vaatinut. Mari siis keitti kahvin, ja haikeasti itkien joi hänen nähtensä neljä kuppia.
Mutta ne ovat pettäneet kaikki niinkuin Tahvokin viimeksi, jolle hän oli elämäkertansa uskonut. Kun miehet ovat polttaneet hänen tuottamansa kaupunkitupakat ja naiset syöneet hänen ostamansa vehnäset ja juoneet hänen keittämänsä kahvit, ovat ne taas ensimmäisinä nauramassa hänen ulkomuotoaan ja pistättelemässä häntä hänen kömpelyydestään ja tyhmyydestään.
"Niin, mutta ei se näitä paitsi ota auetakseen", sanoi Johannes, ja veti taskustaan kourallisen rahoja. "Niinpä kyllä", sanoi Amrei, "noilla pyörillä on helppo kulkea vaikka koko maailma pitkin ja poikki. Vaan sanos, Johannes, onko sinusta koskaan elämäpäivänäsi kahvi maistunut näin makealta kuin nyt? Entäs nuo vehnäset sitten!
Ylioppilaalla oli käsissä suuri mytty. Hän tuli Nehljudofin luo ja kysyi millä ehdoilla ja oliko ollenkaan mahdollista antaa almua vangeille. Hän oli tuonut vehnäsiä. »Se oli minun morsiameni tahto. Tämä on nimittäin minun morsiameni. Hänen vanhempansa kehoittivat meitä toimittamaan nämä vehnäset vangeille.»
"Kyllä ihminen kaikkiin tottuu!" tuumi mummo. Elsan oli teevesi valmiina ja Elsa leipurista vehnäset hakenut. Nyt joivat he kaikin hyvällä halulla teetä matkan päätökseksi. Teen juotuaan ja maksun saatuaan suoriutui Vanhankaupungin vakainen nuorukainen venheellensä ja paluumatkalle. Kohta miehen mentyä kuului rummun pärinä ja vaskitorvien helinä.