Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Sinä verhout valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan; sinä vesiin salisi salvat, vaunusi pilvistä laitat ja tuulen siivillä kuljet. Airuiksesi teet sinä tuulet, panet palvelijoiksesi tulen leimut. Maan sinä asetit perustuksillensa, niin että ei se ikinä horju. Sinä alkumerellä sen kuni vaatteella peitit; vedet aaltoili vuorien yllä.
Vastaan karkas hän ja käteen tarttui, vedet vieri hänen poskillensa: "Terve", niin hän virkkoi, "terve, ukko, tultuasi tuskahamme tänne, kolminkertaisesti terve tuolle kallihille, jonka kasvatit sa avuks kurjain, turvaks turvatonten!
Pilkalla tekin sen teitte, vaan kun se kerran on sanottu, niin se on sanottu, ja siitä sanasta annan minä teille vielä tänä iltana tynnyrin rukiita, ja se on tosi se! Ja jos kipeä olette, niin haen, vaikka läpi yön, teille tohtorin Oulusta. Nyt eivät toiset jaksaneet enään pidättää nauruansa, vaan päästivät aika remakan. Etenkin tytöt nauroivat, niin että vedet silmistä juoksi.
Niinkuin rouva oli neuvonut, tuli nyt kaikki kapineet tarkastuksen alaisiksi. Elsa avasi äitinsä vanhan arkun ja purki permannolle sen sisällön. Siinä oli äitiin juhlapuku: musta hame ja röijy. Musta silkki sievästi laskoksilla, jonka kuitenkin selvästi hyvin kuluneeksi eroitti. Enimmäkseen köyhältä näytti arkun sisältö. Elsan tulivat vedet silmiin, kun hän tuota tavara-aittaa tutki.
Hellästi kuin äiti painoi Ellu lapsen rintaansa ja läksi jälleen hiihtämään joen vartta, kunnes saapui suvannon kohdalle, johon talvi oli saanut vedet kammitsaan jäisen peitteensä alle. Siitä meni hän joen yli.
Ja hyvästiä jättäessään, kun hänen täytyi lähteä edellä Bathiin valmistuksia varten, hän äkkiä unhotti hienoutuneen englantinsa ja kävi kiinni alkuperäiseen Devonshiren murteesensa. Vedet silmissä hän lausui minulle sydämmelliset jäähyväiset toivottaen minulle siunausta ja kaikkea hyvää.
Mutta tiedättehän te sen itse, armollinen herra, että meidän herttuan mieli on ryöppyisen vuorivirran kaltainen, joka ainoastaan silloin kulkee hiljaista kulkuaan, kun sen vedet eivät kohtaa mitään vastusta; ja mikä kaikki saattaisi kiihdyttää hänet vimmaan, sitä on mahdoton arvaamallakaan tietää.
Käskystäsi hedelmänsä kantaa puut ja metsä riistan synnyttää, Sanas kautta pelto viljan antaa, Meri alta aallon työnnältää, Aartehensa, antiluojat vuoren Kätköt kallioista kaivelee, Sanas keväimen luo ikinuoren, Vesamaille vedet johtelee, Tukitutkin elon avaa suonet: Vehmas touko vehryt tohisee; Karun kallionkin kylmä pinta Sanas voimasta saa kukkimaan, Samoin sanas kautta ihmisrinta Toivon kukkia saa uudestaan.
Virkki ja valtikan nosti, sen varrell' iski jo selkään. Kyykertyi heti koukkuun mies, vedet kumpusi silmiin. Paisuva selkään nous veripahkura koskemakohtaan valtikan kultaisen, ja hän istui säikäyksissään, nuivana vilkui, kun kipu kirveli, pois vedet pyyhki.
Vaan ehkä joku nuori maisteri ottaisi siitä kirjoittaakseen väitöskirjan tohtorin arvoa varten. Mutta näitä miettiessäni oli jo saatu ensimäinen selkä kuletuksi ja vedet alkoivat vähitellen kaveta ikäänkuin sisämaahan tunkeakseen. Kulettiin pieniä järviä, jokia ja salmia ja käytiin yhtä mittaa laitureissa, joihin riputettiin pari kolme ihmistä kerrallaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät