Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Jättämättä hyvästi englantilaiselle, Nehljudof pyysi vartijaa saattamaan häntä ulos, ja haluten välttämättä olla yksin, voidakseen koota ajatuksissaan kaikki tämäniltaiset vaikutukset, hän ajoi ravintolaan. Panematta maata käveli Nehljudof kauan aikaa edestakaisin huoneessansa. Hänen asiansa Katjushan kanssa olivat lopussa. Hän ei ollut tälle tarpeellinen, ja se häntä sekä suretti että hävetti.
Mutta voimmeko Me jättää sinut ilman vartijaa? AHAB. Ma itse olen parhain vartijani. Siis tule, mies! Se turhaa työt' on! Sinä Isebel Et Jemlanpoikaa koskaan taivuta. Hän rautatutkaimella Jahven lain Vain pistää meitä, kunnes kidutus Saa meidät vimmaan. Mutta ketä vastaan?
Olen itsekin täällä ensi kerran, enkä tiedä, mutta luullakseni täytyy kysyä tuolta mieheltä, sanoi Nehljudof osoittaen ansionauhaista vartijaa, joka istui vihkoinensa oikealla.
Hän soitti vartijaa, joka ilmestyi heti, rämisevä avainkimppu vyöllä. Numero 32 tänne! komensi hän. Ja vartija meni. Helena kauhistui itseksensä. Tirehtöri ei nähtävästi enää otaksunutkaan, että Helena entiseen tapaan kahden kesken vankeja puhuttelisi, vaan kutsutti vangin alas ja aikoi itse olla läsnä. Mutta hyvä tirehtöri rupesi Helena sanomaan.
Penikulma virtaa, penikulma niittyä vain eräässä kohti kaksi niityn vartijaa. Toinen seisoo aivan virran rannalla, jalat vilpoisessa vedessä, ja katselee eteenpäin kurottuneena haaveillen vastakkaisella rannalla olevaa naapuriaan. Neitokallioksi sitä haaveilijaa sanotaan. Se toinen on kylmempi ja ylpeämpi.
Kaksi amfiteatterin vartijaa oli asettunut oven eteen, ja he koettivat saada järjestystä syntymään siten, että päästivät sisään vain rajotetun määrän katsojia yhtaikaa, ja muut saivat odottaa vuoroaan, kunnes edelliset olivat saaneet uteliaisuutensa tyydytetyksi. Sosia, joka oli ymmärtäväinen mies eikä juuri häikäillyt, osasi asettua ensimäisten sisäänpäästettyjen joukkoon.
Silmänräpäyksellistä äänettömyyttä, joka seurasi, tauotti äkillinen meteli vankien keskuudessa lavalta. Kaksi vartijaa juoksi sinne. Kuului raskaan putoavan ruumiin tömähdys muutamien naisvankien päästämät kauhun huudot sitten oli taas kuolon hiljaisuus, jota ainoastaan muuan vartija häiritsi, joka astui salin poikki verinen veitsi kädessä, ja asetti tämän pöydälle.
Esimerkiksi ikkunasta... Ikkuna on seitsemänkymmentä jalkaa yläpuolella Main-virran. Ovesta! ... tuumaili kapteeni. Sen takana seisoo yötä päivää kaksi aseistettua vartijaa. Kunnon kapteeni vaipui surullisiin mietteihin. Aika kului, tuli ilta, tuli yö. Nunnaa, jonka olisi pitänyt tuoda iltaruokaa, ei näkynyt eikä kuulunut. Juhla alkaa paastolla, mutisi kapteeni.
Caesar nukkui kun airut saapui, mutta herättyään hän turhaan huusi vartijaa, jonka öisin piti vartioida makuuhuoneen oven edessä. Palatsi oli aivan autio. Orjat ryöstelivät minkä vain irti saivat etäisemmissä nurkissa. Kun he näkivät Caesarin, pelästyivät he, mutta hän sai yksinään harhailla pitkin taloa, huutaen peloissaan ja epätoivoissaan minkä jaksoi.
Kaupungissa, jossa ei kaikilla kaduilla ollut nimiä, olivat nämä talot aina numeroimattomat. Orjat kantoivat niistä omistajien puolesta vuokrat, ja koskeivät kaupungin viranomaiset vaatineet luetteloa asukkaiden nimistä, eivät orjat tavallisesti itsekään niitä tietäneet. Tavattoman vaikea oli sentähden kysyä tuttaviaan tuollaisesta talosta, varsinkin jollei portilla ollut vartijaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät