Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. marraskuuta 2025
Varjele sinä tätä onnettomuuden linnaa, etteivät ne päivät palaisi, joista miehet ja äijät vielä peloissaan puhuvat! Nämä sanat kuohuivat epäselvinä niinkuin etäisen kosken kohina isännöitsijän leveästä rinnasta. Mutta ei ollut hänellä aikaa kauemmin antautua näihin surullisiin ajatuksiin.
Ja jos minä olisin tyttö kuin sinä, niin minä en antaisi sitä niin helposti! Varjele itseäsi, Wappu, äläkä tee sitä helpommaksi minulle kuin noille toisille, muuten kunnia ei ole suuri minulle! Leimuava häpeän puna peitti Wapun kasvot. Hän olisi tahtonut vaipua maan alle!
Ja joka ilta olen rukoillut puolestasi: Rakas isä, suojele kallista nuoruuteni ystävää, anna hänelle puhdas omatunto ja varjele häntä synnistä ja kostonhimosta.» »Schrandenilaiset ovatkin juuri omiaan vierottamaan uhriaan kostonhimosta», vastasi Boleslav.
»Hyvä Jumala, varjele heitä siltä tieltä», lausui hän huoaten, ja heltyneenä, mieli pehmoisena kuin vaha, lähti hän Liisaa kutsumaan. Vaan Liisa oli omilla teillään. Herättyään unestaan ja selvittyään, missä hän oli ja mitä varten, painui mielensä alasyrjälle.
Työtä tekemättä ei itse suuri pää-omakaan, jos se on pantu asioihin, varjele häviöstä. MAHLOW. Olet vanha mies näet kaikki mustana. Me tahdomme myöhemmin katsoa, mitä on tekeminen. TUOMAS. Ja tuo vaihe-seteli? MAHLOW. Pitää maksettaman minä näytän sinulle keinon. Mutta mitä tulee minun tehdä? Kenties vissisti! Se voi minut pelastaa! 3:s Kohtaus. Mahlow.
Tämä näkyala olisi ollut kuvailijalle mieluinen; mutta tässä ei kuvailijaa ollut. Tässä oli vaan kuolevainen äiti, joka lapsillensa jäähyväiset sanoi. "Siinä Tahvana! rakastettu poikani! kuuletko? Kultaisessa hovissa on sisaresi kerran kulkeva, kultaisessa vuoteessa on hän kerran lepäävä. Suojele häntä, varjele häntä; ole hänelle isä, äiti ja veli..." "Ja sinä Marttain kuulitko?"
Sata markkaa. PENTTINEN. Tuossa on sata viisikymmentä. ROUVAT. Sata viisikymmentä! Parriisista! Parriisista se tilataan. Nyt, kun se tyttö vaan joutuisi Myöhäistä, myöhäistä! Ho, ho, siunaa ja varjele! Juoksin niin että syömmeni halkijaa. ROUVA PENTTINEN. Myöhäistä! Ettäkö et ennättänyt? RIIKKA. En ennättänyt. Laiva olj' jo hyvän matkaa rannasta.
Hän mahtoi olla joku morsian ehkä kuninkaanpojan morsian! Mari katsoi heitä niin kauan kuin suinkin näki, istahti penkille hervottomana ja kuiskasi itsekseen, ennenkuin itku ehti tulla: »Hyvä Jumala, varjele heidät minun poluiltani!...» Veturin savun näki Viion leski kiitävän kaukana metsän sisässä, kun hän palasi häkille. Hän ei ollut voinut puhua sanaakaan Marista Latun emännälle.
Siellä makaisin rauhassa järven pohjassa. Kaikki olisi lopussa. Kaikki tuskat ja vaivat. En tietäisi mitään enää. RIIKKA. Entä minkälaiseen tilaan olisit joutunut tulevassa elämässä? Herra varjele etkö sinä sitä ollenkaan ajattele, lapsi kulta? ANNA LIISA. Niin tulevassako elämässä? En tiedä . Mutta pois täältä. Pois, pois! Täällä olen tehnyt vaan syntiä. Olen häväissyt itseni ja muut.
ALMA. Tule minun kanssani, Sylvi. Lähdetään miehesi luokse SYLVI. Ei, minä en tule sinun kanssasi. Et sinäkään ole minun ystäväni, sinä olet minua vastaan, sinä myös ja te kaikki, te suotte minulle vaan pahaa. ALMA. Minne nyt? KARIN. Oh, Herra siunaa ja varjele! Tämähän alkaa tulla oikein jännittäväksi. ANNI. Minä olen mykkänä sulasta hämmästyksestä. Onni, ettei ketään sattunut tulemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät