Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Saara taukosi puhumasta ja näytti hyvin huolestuneelta. Ettekö ole nähnyt unta vanhan Helmikankaan rahoista? kysäsi äitini. En ole nähnyt unta, vaan arvaahan tuon tuommoisen asian ilman unia näkemättäkin, että rahojen varas ei voi kukaan muu olla kuin oma poika. Se kyllä on uskottavaa, sanoi äitini, ja samaan mielipiteeseen yhtyi isänikin.
Kuria ja häväisemistä siinä kyllä oli tarpeeksi asti, mutta ei ainoatakaan hyväsydämmistä lempeää neuvoa, ei pienintäkään johdatusta nuorelle langenneelle. Luonnollinen seuraus oli että Jussi tuota uutta varas nimeään ei pitänytkään suotta, vaan näpisteli edelleen yhä mitä sai.
»Niinpä sinä olet nyt kuin kruusihuilu, ettei saisi mitään puhua», sanoi Vennu. »Minä en kärsi pistelemistä.» »No, olenko minä knapin varas?» Esa naurahti melkein hyvitettynä, sillä hän huomasi, että tuo oli koskenut. Vähitellen asettui riita, ja kun se lopuksi täydelleen selvisi, oli Vennu taas kuin ruhtinas.
TOPPO. Mutta eukkosi, eikö hän ole toista mieltä? RISTO. Vastoin lakia ja oikeutta maassa? Ehei! Ei sitä niin sentään. Elä maassa maan tavalla, taikka maasta pois. Näetkös, kuinka hän minua pelkää. Piiloittelee ja hiipii pakoon kuin varas juuri. Todistus siitä, että hänellä on rahaa. Malta vähäisen, Toppo, kohta saamme ryypyt. TOPPO. Jokohan tuo tottakin onnistuu. En minä vain vaimon sijassa
Menen rautatienkirjakauppaan ilmoittamaan, kuinka paljo olin saanut, sekä että varas minulta ne rahat vei, mutta että minä tahdon nyt palkatta myydä siksi, että se viisi markkaa tulee maksetuksi. Mutta ehkä eivät usko minua, eivätkä anna minun enään myydä, sanoi poika ja rupesi taas itkemään. He olivat nyt ennättäneet Mellilän asunnon eteen.
'Mieron-Saara' oli niinä aikoina ruotityttönä tässä talossa ja ehkä hän, joka jo lapsuudestansa oli varas ja pitkin matkaa kaikenlaisen pahantekiä, oli keksinyt tämän seikan. Minun olisi pitänyt ilmoittaa tästä, vaan olin unhottanut koko asian. Siis pääasiallisesti on tapaus minun syyni",
ESKO. Juuri sentähden olemme lähteneet tähän jalkajuoneen, tutkimaan tietäjältä, mikä mies tämä varas on ja missä hänen saavuttaisi. MIKKO. Minulla on kuitenkin muuta asiaa sukulaisilleni täällä. ESKO. Seitsemän sataa riksiä luvattiin palkinnoksi sille, joka käsittäisi lurjuksen ja saattaisi hänen kruunun kouriin. KARRI. Niinpä luvattiin. ESKO. Tämä kreivi sanotaan äärettömän rikkaaksi.
Mutta iloinen poika, joka merelle oli lähtenyt, toi sieltä maalle muassansa muiston, joka alati pysyi hänen mielessänsä niin elävänä kuin hetkenä, jona se oli alkunsa saanut. Lauri oli syytetty varkaudesta ja siitä saanut varkaan rangaistuksen, vaikka hän oli syytön. Varas oli hänen syyttäjänsä, tuomari oli hänen oma kapteeninsa, joka siitä oli Lauri vakuutettu tiesi hänen viattomuutensa.
Mutta jotakin jäi kuitenkin jälelle, ja likemmältä asiaa kertoaksemme, ei ainoakaan ihminen lähtenyt paikalta, ennenkuin hän oli kulkenut huoneuksen ympäri ja vielä kerta katsellut murrosta laudoituksessa. Ja päätös oli sama: varas oli siellä ollut.
Pauhasi kun hullu tänä aamuna ja sanoi, että Roope varasti sen hevosen. KAISA. Herra siunatkoon, varastanutko? Eipä nyt maailman päivinä! Roopeko olisi varas! Oikeinko hevosvaras? TILTA. No, ei suinkaan lehmän varas, koska hevosen on ottanut. KAISA. Ei ikä pitkun päivinä, sanon minä. Minä tunnen Roopen lapsesta asti ... sellainen kelpo poika ollut elämänsä ijän. Kun kehtaattekin!
Päivän Sana
Muut Etsivät