Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Niin kuin Jesus, Vapahtajamme, oli hän enimmiten köyhäin luona eli niiden tykönä, joista pahinta puhuttiin ja jotka olivat tutut ilkiän ja Jumalattoman sydämmensä puolesta. Ja kuin hän sunnuntaina astui saarnastuoliin, oli siinä jotain ihmeellistä. Kukin luuli, että Pappi puhui ja saarnasi ainoastansa hänelle.
»Niin, se voi olla totta sekin», myönsi Talvikosken Hermanni, »mutta meidän olisi koettaminen yhä enemmän vaikuttaa seurainpidolla ja saarnalla, sillä Vapahtajamme sanoo, että joka miekkaan rupee, se miekkaan hukkuu.»
Katsos, silloin sinä varmaan olisit tahtonut olla niiden lasten joukossa, että hyvä Herramme ja vapahtajamme olisi pannut kätensä sinunkin pääsi päälle ja rukoillut sinun kanssasi ja siunannut sinua. Mutta kyllä hän tekee sitä vielä nytkin, hän näkymättömänä tekee sitä joka päivä, jos sinä vain tulet hänen tykönsä niin nöyränä sydämmesi syvyydestä saakka, kuin pikku Elisa oli.
Mutta meidän suurin viisautemme, hän sanoo, on siinä, että käännymme pois kaikista näistä kysymyksistä synneistämme, töistämme, itsestämme Kristuksen puoleen, joka on meidän vanhurskautemme, meidän Vapahtajamme, meidän kaikki.
Sillä että taivaan valtakunnan ovi on avoinna, siitä olen varsin varma. Vapahtajamme sanoo: 'Minä olen ovi, osoittaen sillä, että mitään muuta ovea, mitään suljettua ovea ei löydy, vaan että hän itse seisoo ovella meitä tervehtimässä ja sisään-auttamassa. Ajattele vaan, mikä erotus on suljetulla ovella ja ystävän avoimilla kasvoilla, ystävän lempeällä kädellä, kurotettuna kätehemme tarttumaan.
Hetkisen pudisti hän valkeaa päätään, päästi sen painumaan rintaansa vastaan ja piti silmänsä kiinni, mutta vihdoin hän avasi silmänsä, ja hänen äänensä kaikui läpi hiljaisuuden: "Vapahtajamme sanoi: 'jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin nuhtele häntä: mutta jos hän katuu, niin anna hänelle anteeksi.
Tään asian te todell' ymmärrätte. DAJA. Vain lempenne nyt tunnustakaa mulle; mielettömyyden teille jättää voin. RISTIRITARI. Mi niin on selvä: ristiritari tytärtä juutalaisen rakastaa! DAJA. Ei siinä mieltä tosin paljon näy. Vaan joskus sitä asioissa piilee enemmän kuin me arvaamme. Eik' oisi kai tavatonta, että luokseen meitä Vapahtajamme vetäis teitä, joille ei viisas juuri ehdoin antautuis.
Mutta nyt tunnen sinut, enkä voi parempaa morsianta pojalleni toivoa. Ole sinä hänelle lohduttajana taisteluissa, sillä hän on joutunut myrskyiselle merelle ja sitä tarvitaan vapahtajamme asettamaan. Minun, lähtöni on lähellä, mutta nyt lähden mielelläni, olisin vaan suonut näkeväni Antin kerran saarnastuolissa, muuta en enää kaipaisi. Vaan uskallanko minä enää papiksi ruveta?
Samosi salossa ukko, Tieto, tuolta tietämähän: "Taitanet polun talohon, ei jaksa enempi jalka?" Ukko vastahan urahti: "Kun ei kestä, katketkohon!" Herramme Vapahtajamme tuli suurehen tupahan, anoi jo kamanan alta: "Saisiko sijoa yöksi?" Virui akka vuotehella, tuop' on vastahan tuhahti: "Painu tielle, mieronkierto!"
«Olkaa vaiti, hulluttelematta... Kuka on teitä opettanut uskomaan tuollaisia?« «Kuka... Häh? Minä olen vanha mies. Minä olen paljon kokenut. Minulla on tässä kivi; sen omistaja elää kaksi vertaa niin kauan kuin Vapahtajamme ja puolen hänen elämänsä ajan lisäksi, se on: 82 ja puoli vuotta... Häh? Mutta silloin sen voima loppuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät