Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. marraskuuta 2025
Kun Valdemar ei ollut opettajansa luona, oli hänen rakkain toimensa tuuditella Signeä, ja erittäinkin oli hänen ilonsa suuri, kun Elisabet antoi jonkun kerran hänen sulkea sen kauniin lapsen syliinsä. Talvi kului mitään erinäistä Akselinpojan perheessä tapahtumatta.
Tuo vanha herra tuolla on hänen isänsä." "Vai niin; sitte on hän minun vaarini," sanoi Valdemar ja juoksi hänen luoksensa kysyen: "Mikä on nimesi?" "Niilo Haraldinpoika," vastasi tämä kunnioitettava herra ja suuteli Valdemarin otsaa. Kun Kristian ensi kerran lähestyi ovea ulos mennäksensä, juoksi Valdemar hänen perässänsä ja kysyi, mikä on valtakunnan drotsi.
"Ei!" sanoi Valdemar, "he eivät varmaan siitä pahastu, sillä he ovat niin hyviä; mutta kotiin minä tahdon, jospa vaikka täytyisin ryömiä käsin ja jaloin." Samassa kapsahti hän ylös sängystä, huolimatta kivustansa, ja olisi langennut, ell'ei Kristian olisi ottanut häntä sylihinsä.
Aikaisin koki hän muodostaa Valdemaria urhoolliseksi soturiksi, ja kun hän itse oli hyvin oppinut sotataidossa ja tullut merkilliseksi aseiden käytännössä Margaretan ajalla, oli hän totisesti paras opettaja kuin Valdemar taisi saada.
"Laittakaa minulle vähä viiniä," sanoi lääkäri, ja musta mies kantoi esiin pienen kultapikarin, josta hän valutti muutamia pisaroita Valdemarin suuhun, samalla kun rouva nosti hänen päätänsä. Musta mies kumarsihe sairaan vasemman käden ylitse, jota suuteli ja kostutti kyyneleillänsä. Valdemar tahtoi puhua, mutta ei hänellä ollut siihen kykyä.
Siitä oli hänen kiittäminen ainoasti ijankaikkisuuteen muuttanutta äitiänsä, jonka hyvä pää ja monet tiedot tekivät niin kauniita hedelmiä rakastetun pojan kasvatuksessa. Valdemar oppi nyt kaikkea, mitä hänen säätyisillänsä pojilla oli sinä aikana tapana oppia.
UUNO: Se ei ollut mitään satunnaista, vaan sinä olet perin juurin erimielinen Valdemarin kanssa. Sehän se tässä onkin. LEENA: Tarkoitan, voiko semmoisen syyn tähden purkaa kihlauksen, joka on ollut välillämme päätetty oikeastaan jo lapsuudestamme asti? UUNO: Mutta olisihan Valdemar ollut valmis purkamaan! Ja kuitenkin olit sinä oikeassa! Se se raivostuttaa minua.
Valdemar söi vähän leivoksia ja joi hiukan lämmintä viiniä. Hän oli hyvin väsynyt ja vaipui, unen kanssa taistellen, pään-alaiselle. "Pitääkö minun valvoa hänen luonansa yötä, armollinen rouva?" kysyi musta Kristian. "Sinä olet ansainnut kauniimman oikeuden siihen," sanoi rouva; "mutta jakanethan tämän rakkaan tehtävän minun kanssani. Lapsi voisi ehkä tarvita minun apuani."
UUNO: No tuota noin miksi esimerkiksi äitisi, joka niin rakastaa sinua, tahtoo syleillä ja suudellakin sinua? LEENA: Ah, sinä kenties kuvailet, että suuteleminen minusta on syntiä? Ei ollenkaan. Mutta se on aivan tarpeetonta meidän välillämme. Mitä varten? UUNO: Ei, Leena, et sinä siitä niin vähällä pääse. Minä matkustan. LEENA: Tule tänne. UUNO: Valdemar!
Ja kukapa muu siksi voisi tulla kuin rakastettu Valdemar, joka pojan kokonaisella helleydellä oli kiinittynyt Akselinpoikaan, ja joka oli tullut välttämättömäksi hänen sydämellensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät