Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
"Ei, rakas poikani," sanoi ystävällinen herra, "tämä on kuollut taideteos, joka on yhdistetty monista osista, erittäinkin monesta rattaasta ja yhdestä vieteristä, ja joka pannaan käymään sen kiinteälle vetämällä." Nyt antoi hän pojan katsella kellon sisustaa. "Tästälähin minä itse vedän sen," sanoi Valdemar ja hyppi ympäri lattiaa.
Virolaisia vastaan taistelivat Tanskan kuninkaat ja vendiläisiä vastaan sekä Tanskan että Saksan ruhtinaat. Kuningas Valdemarin ja piispa Absalonin retki Rygeniin. Valdemar I:sen aikana alkoi Tanska kehittyä suureksi ja mahtavaksi.
Hän otti nyt kellon esiin, ripusti seinälle ja veti sen ihastuneen Valdemarin nähden, joka ei vielä koskaan ollut nähnyt kelloa, mikä siihen aikaan olikin aivan harvinainen. "Mitä sinä teet sille nyt?" kysyi poika. "Minä vedän sitä," sanoi Akselinpoika, "sillä muutoin ei se käy eikä näytä aikaa." "Se on elävä," huusi Valdemar iloa täynnä. "Kuulehan vaan, kuinka se napsuttaa!"
"Onko hän pelastettu?" huusi hän; "ah Jumalani, veri juoksi hänen kasvoistansa!" "Jos sinä täällä niin meluat ja olet rauhaton," sanoi mies, "niin sinä kuolet; silloin suljetaan silmäsi, niin ettet koskaan enää näe häntä." "Kyllä minä olen hiljaa," sanoi Valdemar; "sillä minä tahdon niin mielelläni nähdä hyvän äitini; hänettä en minä voi elää.
Kristian istui sängyn viereen ja otti Valdemarin terveen käden omaansa. Valdemar nukkui. Kolmantena päivänä tunsi sairas jo itsensä niin hyväksi että saattoi istua sängyssä. Kristian seisoi hänen luonansa. "Kuinka vanha sinä olet, musta Kristian?" kysyi hän ja otti hänen kätensä. "Kahdeksantoista vuoden vanha," oli vastaus. "Kuinka sinä olet iso!" sanoi Valdemar.
Molempain hyväin lasten taipumukset näyttivät myös kohtaavan toinen toistansa, niin että kun Valdemar oli 18 ja Signe 12 vuoden vanha, saattoi niitä pitää kahtena rakastuneena, jotka eivät voineet elää ilman toinen toistansa.
Valdemar oli polvillaan rakkaan äidin sängyn jalan juuressa, väänteli käsiänsä ja soimasi itseänsä itkien, että oli murhannut lapsen, koska hän oli kotkan taloon toimittanut. "Sinä olit viaton ase Kaikkivaltiaan kädessä," sanoi drotsi, lohduttaen; "sillä Hänen tahdostansa ei hivuskarvakaan putoo päästämme eikä varpunen katolta.
Totuus ei tee pahaa. VALDEMAR: Joutavia. Kaikki muutkin rikastuvat samalla tavalla. UUNO: Mutta muut eivät ole niin kehittyneet kuin me, että vääryyden ymmärtäisivät. Isä sai käsiinsä mahdottomia summia. Nälkävuosi tulikin, entistä julmempi. Mutta isä käytti asemansa viljanhinnan korottamiseksi, koska sitä ei ollut kellään myydä.
Sanaakaan sanomatta tahi edes vähintäkään kauhistustansa ilmaisematta, meni joukko pois ja Signe jäi yksinään naisinensa ja tuskinensa jälelle. "O Valdemar!" huusi hän ja väänteli kauniita käsiänsä; "o ystäväni, veljeni, sulhaseni! Jos olisit täällä, niin tuottaisit valoa tässä kauheassa pimeydessä!"
VALDEMAR: Te kaksi olette aina samaa mieltä. LEENA: Valdemar, pahoitinko?... UUNO (kiihkeästi):
Päivän Sana
Muut Etsivät