United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
Signe syleili rakastansa kauniilla käsivarsillaan ja sammalsi vihdoin hiljaisella äänellä: "Valdemar, kuolkaamme rohkeasti! Me tapaamme toisiamme paremmassa maailmassa." "Minä tiesin sen kyllä," riemuitsi Valdemar, "ettet sinä tahdo pelastaa minun henkeäni häväistykselläsi!"
Mutta silloin nousi rouva ja kysyi juhlallisesti: Kauno Valdemar...! Minä kysyn sinulta Kauno Valdemar, jotta sillä laillako sinä puhut minul...
Monta päivää kului ennenkun Valdemar lakkasi itkemästä; ei mikään voinut lohduttaa häntä, ei edes tuon kauniin rouvan helleys ja osanottavaisuuskaan. Vasta täydellisesti toinnuttuansa tunsi hän koko surullisen tapauksen, johon hän valitettavasti ei itse ollut syytön, ja joka maksoi hänen kunnollisen äitinsä hengen.
Mutta hän lohdutti itseänsä sillä ajatuksella, että mikä ei tapahtunut julkisesti, voisi tapahtua salaisesti, ja vielä ennenkun Valdemar oli vapautettu kahleistansa, vannoi hän, ettei hän saisi jättää elävänä luostaria, ja ettei Cecilialla olisi mitään hyötyä valhejutustansa.
Valdemar riensi nyt uudestaan sisälle ja huusi epätoivoisella äänellä ja osoittaen samaa ruumiinsa liikunnoilla: "Armoa, pelastusta! Ah armollisin herrani ja kuninkaani, antakaa avata kaikki vankihuoneet.
Näin uneksi Akselinpoika ja hänen puolisonsa, eikä huomanneet niitä murhepilviä, jotka verkalleen kokoontuivat heidän päänsä päälle. Valdemar oli edelleen harras linnustaja, johon myös Sorön ympärillä oleva vankka metsä valmisti hänelle oivallisen tilaisuuden.
Ole hiljaa, hyvä Valdemar!" jatkoi hän, tarttui yhdellä kädellään hänen ja toisella Märtan käteen ja kiiruhti kunnioitusta herättävään temppeliin. Heidän kirkosta tullessaan oli lähes hämärä. Rukous oli heitä lohduttanut ja vahvistanut, ja nyt tahtoivat koittaa, tokko armeliaisuutta löytyisi tuossa isossa kuninkaan kaupungissa.
"Hän elää!" huusi Signe, niinkun muinoin Elisabet ja suuteli sulhasensa vaaleita huulia. Valdemar tahtoi puhua, mutta Signe pyysi hänen olemaan vaiti, ja estääksensä häntä mitään sanomasta, sulki hän taas hänen huulensa suutelolla.
Hän säikähti kovasti, kun näki kauniin kasvatus-äitinsä makaavan hyvin kalveana sängyssä. Nyt muisti hän vasta kuulleensa ikäänkun unessa valitushuudon, ja syöksi esiin, heittäytyäksensä hänen syliinsä. "Seis, Valdemar!" sanoi hän heikolla äänellä, "sinä teet pahaa sisarellesi." Samassa otti hän kauniin lapsen ja näytti sitä pojalle.
Valdemar oli lähtenyt, uskollinen Kristian seurassaan, etsimään häntä, ja kaikki toivoivat parasta loppua hänen yrityksellensä. Signe oli ryhtynyt tavallisiin toimihinsa, jotka ennen olivat tuottaneet hänelle niin paljon iloa.