Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
"Joutukaamme siis," sanoi Signe palvelioille, jotka toivat kantotuolia, ja lensi kuin takaa ajettu naaras-hirvi heidän edellänsä, niin että he tuskin voivat seurata häntä. Kun Valdemar avasi silmänsä, oli hän hyväntekiänsä huoneessa.
Ja nyt on todellakin aika hänen hyljätä ne haureelliset naiset, joiden kanssa hän ennen on seurustellut. Jos tämä on totta, niin minä sanon vilpittömästä sydämestä: 'Jumala siunatkoon kuningasta!" "Ja kuningatarta!" huusi Valdemar, joka oli kärsimätön, ettei hän ensinkään maininut hyvää kuningatarta, joka olisi tekevä hänen äitinsä niin onnelliseksi.
"Oi, sepä on vahinko!" huusi Valdemar kiivaasti; "minä tahtoisin niin mielelläni, että hän saisi ajaa kuninkaan kanssa. Mutta tiedätkös, Kristian?
Musta mies kantoi taas sisälle saman pikarin, kuin kahdeksantoista vuotta sitte, ja lääkäri valoi muutamia pisaroita viiniä Valdemarin suuhun, ja Signe sitä tehdessä nosti hänen päätänsä. "Signe!" kuiskasi vihdoin Valdemar, "nyt kuolen mielelläni, sillä minä olen taas painettu uskolliseen sydämeesi."
VALDEMAR: Jos sinä rakastat Uunoa, niin sano se suoraan. Toistan vieläkin: kihlauksemme voi kyllä purkautua. UUNO: Se oli leikkiä. VALDEMAR: Oliko se leikkiä, Leena? LEENA: En tiedä. Saat mielelläsi suudella häntä. Päinvastoin minä iloitsen, että sinäkin Uuno pidät Leenasta. Niin, niin, no suudelkaa nyt minun nähteni, en välitä siitä vähääkään.
Valdemar oli onneksensa sattunut makaamaan lähimmäksi muuria; hänen kätensä olivat kierretyt äidin ruumiin ympärille, niin että ainoasti oikea käsi ja jalka oli tallattu; pää ja rinta ei niin paljon ollut vahingoittunut. Kuitenkin oli tunto kaikki poissa, ja molemmat vietiin kuolleina huoneesen. Akselinpojan rouva tunsi kohta Guldborgin ruumiin.
"Olkoon niin," sanoi Akselinpoika; "Valdemar on antanut hänelle nimen; sanokaamme häntä Signeksi!" Kolme päivää sen jälkeen kastettiin hän tuomiokirkossa sillä nimellä. Elisabet parani pian täydellisesti terveeksi, ja kaikki sai nyt Akselinpojan huoneessa vilkkaamman näön.
Sitte mentiin pöytään ja Valdemarin piti istua molempain vanhempainsa keskellä. Atrian loputtua vei Valdemar uuden isänsä erääsen nurkkaan ja sanoi: "Mutta sinun pitää kuitenkin sanoa minulle, mikä nimesi on." "Olli Akselinpoika," sanoi tämä jalo mies ja taputti Valdemarin kättä. "Entäs kauniin äitini nimi?" jatkoi poika. "Sinulle on hänen nimensä äiti; mutta muutoin on hän Elisabet.
Vasta sen syksyllä kypsyneenä ajatteli hän lähestyvää talvea ja pyysi kauniin Guldborgin kättä ja sydäntä. Hän sai molemmat, ja yhden pojan syntyminen täydensi heidän onnellisuuttansa. Pikku Valdemar näytti kahden vuoden ikäisenä omaavan erinomaisia luonnonlahjoja, kun taas uudestaan syttynyt sota tarvitsi Svanen kättä.
Soitat vaan ahkerasti. MARTTA: Ja mitäpä jos todella olisit oikeassa! LEENA: Kyllä minusta vaan on niin, ettei kaikki työ sittenkään ole aina hyvää, joka eteen pannaan, vaan toista voi tehdä ilomielin, toinen taas ihan yököttää. UUNO: Yököttääkö sinua pankkityö? LEENA: Noh... VALDEMAR: Sitä asiaa et sinä Leena kulta vielä voi oikein arvostella. UUNO: Minusta Leena on arvostellut asian oikein.
Päivän Sana
Muut Etsivät