Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. joulukuuta 2025
MEFISTOFELES. No, eikös Mammon juhlahan Valaise oivin linnojansa? Sen onneks' näit vaan vaistoan, Jo saapuu huima juhlakansa. FAUST. Kuink' ilman halki riehuu tuulispää, Ja ankarasti lyö mun niskaa!
Valon, tiedon valtava aurinkoinen Jo vapaasti Pohjolaan paistaa saa! Oi, loista, aurinko tiedon, loista Ja sytytä syömmihin elo uus! Jo mailta Pohjolan synkkyys poista Ja valaise Suomeni vastaisuus! Työ Yksityisen lyseon ei ollut se heelmää vailla, Ei ollut sen elämä turhaa, ei, vaikk' eli se orvon lailla.
Se jota sinä sanot oikeanpuoleiseksi, johon varjot laskeutuvat yläilmoista, niinikään tuntemattomasta ja hämärästä ilmapiiristä, on kuoleman käytävä.» »Entä minkätähden nuo vaihtelevat valot noin sähähtäen pimeyttä halkovat miksi ne vain vilahtavat eivätkä valaise?» »Ihmistiedon yksinkertainen hullu! Tähtien uneksija! Kaiken olevaisen sisällön ja alkuperän luulotteleva tuntija!
Suo vapautta, valoa, Suo kunniata, suuruutta, Sä kaiken hyvän tuoja. Rukoile ruhtinaasi puolesta: Suojele, Herra armias, Valaise ruhtinaamme. Karkoita vaarat voimallas, Suo rauhass' olla saamme, Ett' aina laki, oikeus, Ja menestys ja siunaus Iloittais isänmaamme.
"Mikä kuvapatsas on minun paikallani?" "Suo anteeksi, herra. "Erään hyvin vanhan patsaan jalusta tuolla yläpäässä piti korjauttaa. "Otin patsaan pois. "Asetin sen tänne tyhjälle jalustalle, ettei se mitenkään vahingoittuisi." "Valaise! "Vielä ylemmäksi! "Kukahan se on?"
Kievarin vanha emäntä sanoi, että »sehän paistaa ihan yhtä tasaisesti kuin taivaan tähti». Kipeäsilmäisestä lautamiehestä oli se siitäkin syystä mainio, »ettei siitä ollenkaan savua lähtenyt, jotta sitä saattaisi vaikka kamarissakin polttaa, eivätkä seinät mustuisi ollenkaan». Siihen sanoi isä, että »kamaria vartenhan se alusta pitäen on tehtykin, mutta hyvä se on näin pirtissäkin, kun ei tarvitse monen päreen kanssa tuhrata, ja tällä yhdellä tulella näkee koko joukko, vaikka kuinka monta olisi». Kun äiti virkkoi, »ettei kirkon pienempi ruunukaan sen kirkkaammin valaise», niin isä käski minun ottaa aapisen ja mennä ovensuuhun koettamaan, tokko tuolla lukea näkisi.
Minä olin seurannut hänen kintereillään parhaani mukaan hapuillen ja tunnustellen tietä. Hän pyysi minua astumaan sisään, ilmoittaen tämän olevan minun huoneeni. Seurasin hänen pyyntöään, mutta pysähdyin muutaman askeleen otettuani ja pyysin tulta voidakseni käydä nukkumaan. »Mitä vielä», sanoi hän, »onhan nyt kirkas kuutamo.» »Eihän nyt valaise kuu eikä tähdet.
Olen paljon syntiä tehnyt, ja kaikki haluni on ollut maallisiin asioihin. Olen ylentänyt itseni taivasta korkeammalle ja olen alennettava maan syvyyteen. Kaikki, mitä minussa on, on syntiä ja pimeyttä, jos ei pyhä henkesi valaise minun pimeyttäni. Herra, ole minulle armollinen ja valaise minua kasvoillasi. Kurita ilmat ja myrskyt!
Asettuu rinnassaan kuin liikkumaton meri, joka lepää rajatonvoimaisena rauhana, ja rannattomassa povessaan kätkee hillittömät myrskynousut. Parsifal vaeltaa, päivät nousevat ja laskevat. Ei valaise hänen silmäänsä ihmisliikutuksen välke. Ei sula hänen rintansa huokauksen aaltona.
Tuontuostakin pui hän nyrkkiä alhaalla oleville ja vilkkui heihin kuin metsän peto. »Valaise meitä, isä», Knut kuiskasi kuului siltä kuin hän olisi ollut tukehtumaisillaan. Mutta Holt ei kuullut mitään. Hän istui kädet ristissä, vavisten koko ruumiissaan ja jupisi: »Nyt se on mennyttä, nyt se on mennyttä.» Vasta kuin Knut kolmannen kerran puhutteli häntä, nousi hän ylös ja otti lyhdyn.
Päivän Sana
Muut Etsivät