Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Hän ajatteli että sitä, joka tuhansien joukosta oli jaloimmalla Jumalanlahjalla niin nähtävästi varustettu, täytyy vielä kerran suuri onni kohdata, ja se olisi sisällinen ristiriitaisuus luonnolta, jos hänen kunniatonna pitäisi kokonaan vaipua häpeään ja kurjuuteen; hän uskoi kauneutensa tähteen.
Ja hän vetäisi esille matka-arkkunsa ja alkoi heitellä siihen ylös-alaisin vaatteitaan ja kirjojaan, mitä vain käteen sattui. Tämä täytyy kerralla katkaista! jatkoi hän. Ja huomenna minä matkustan tieheni! Tällainen suhde! Kulkea tässä kuutamosankarina hymyilyn palkasta, haaveksia hienoa rakkautta, kiipeillä ihanteitten korkeuksiin, vaipua tummapohjaisiin tunnelmiin ... ei kiitoksia!
Ensin hälle Poseidon, maan järisyttäjä, virkkoi: "Herkeä, Peleun poika, jo, noin älä väisty ja pelkää! Luonasi auttajat taivahiset Zeun mielt' ovat myöten moiset tässä nyt sulla, ma itse ja Pallas Athene. Eip' ole kohtalonas toki virtaan vaipua vainkaan; kohta se talttuu kuohustaan, sen näät omin silmin.
Omituista, että minä olen täällä syntynyt ja makaan nyt tässä, kenenkään minusta tietämättä, kenenkään minusta välittämättä nyt enemmän kuin ennenkään orpopojasta. Hän nukahti, hattu silmillä, ja heräsi siihen, että hänen läheisyydessään haasteltiin. Nostaen päätään laidan yli, mutta antaen sen taas vaipua takaisin näki hän kaksi miestä pesemässä silmiään rannassa.
Tämä on nyt valetta! Minä tahallani kiihoitan itseäni, teeskentelen tuskiani... Ja suuttuneena itseensä riensi hän sillalta. Mutta silloin tuli kipu takaisin, pettymyksen, nöyrtymyksen, yksinäisyyden tunteen kipu vihlaisi häntä läpi ruumiin, että hän oli siihen paikkaansa vaipua. Mutta hän ponnisti viimeiset voimansa ja juoksi törmää ylös.
Mitä jos antaisi hänelle rahaa, kaikki mitä on, sanoisi hyvästi ja lopettaisi ainiaaksi kaikki suhteet!» ajatteli Nehljudof. Mutta samassa hän tunsi, että nyt, juuri tällä hetkellä, hänen sielussaan tapahtuu jotakin tavattoman tärkeätä, että hänen sisällinen elämänsä on tällä hetkellä asetettu ikäänkuin vaa'alle, joka pienimmästä ponnistuksesta voi vaipua toiselle tai toiselle puolelle.
ALLI: En tiedä, uskallanko sanoa sen sinulle. Se on niin toista kuin sinun rautainen miehesi. KERTTU: Toista? ALLI: Niin. Minä jumaloin sellaista miestä, mutta en minä häntä ikinä voisi rakastaa. KERTTU: Et voisi? ALLI: Enhän minä uskaltaisi koskaan edes istua hänen sylissään. Kun miehesi kerran suuteli minua otsalle, niin minä olin vaipua maan alle. Kuinka sinä voit suudella sellaista miestä?
"Kyllähän minä tiesin, että voisin uneksia sellaista, mutta valvoessa " "Jos sitä voitte uneksiessanne, niin voitte myös valvoessanne joka kerta kuin annatte ajatuksenne vaipua unelmiin." "Niin, mutta miten te, joka olette niin viisas, voitte ajatella mitään sellaista?" "Te olette myös viisas, Aino neiti, sentähden voitte tekin ajatella sellaista. Viisaat näkevät, mutta tyhmät eivät näe mitään.
Ujo tottunut kansanlapsi ei mielen teeskentelyyn, hän seurassa vanhempainkin voi vaipua mietiskelyyn; ja hälle kun vahtova malja nyt tuodaan samppanjaa, niin luotaan maljan hän lykkää ja vitkaan virkahtaa: "Ei, serkkuni, tuota mä juomaa en sentään koskaan jois! Ken on kansoa köyhää nähnyt, sitä varmaan juoda ei vois!
Ha, ha!... Vihdoinkin siis makaa ruusu korpin jaloissa, lausui tämä ja antoi pyssynperän vaipua ruohikolle; ei, Anna, yksinään kostosta en ole pyssyäni panostanut ... myös kateudesta olen sen tehnyt... Niin, minä kadehdin häntä vielä sielläkin, missä hän riippuu... Vieläkin tahtoisin olla hänen sijassaan. Mutta hänen kauhea kuolemansa...
Päivän Sana
Muut Etsivät