United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän ei tahdo vaipua niihin, hän tahtoo tuntea olevansa Parantumaton: kokoelman ja kenties koko Kasimir Leinon tuotannon syvimmin traagillinen sielun-purkaus. Silloin hänen sielullinen hätänsä voi pukeutua niinkin epätoivoisiin säkeihin kuin Surutonna suolla sorsa, jossa hän syyttää kohtaloa sen kauneimmista antimista hänelle: »Miksi annoit hengen hellän, vapautta vaativaisen?» j.n.e.
Emmepä istua saa elon ilmoill', ystäväpiirist' eempänä, neuvoja suunnittain, sill' ankaran surman suu minut nieli jo, jolleka soi minut syntymä alttiiks; säättypä sullekin on, jumalainen Akhilleus, kuoloon vaipua Ilionin ikikuulujen muurien alla.
Isän ja äidin kosto on tyttären kädessä!... Niin, hänen pitää raivota, vaipua epätoivoon ja itkeä verta, sillä ei ole pahempaa helvettiä kuin rakastettunsa kadottaminen... Lopuksi hän epätoivoissaan hirttää itsensä ... hän on silloin samalla kertaa hirttäjä ja uhri ... mikä soma näytelmä!... Ha ha ha!... Naura, Julia! Eikö se ole hauskaa?
Mutta juuri kuin hän aikoi poiketa syrjätielle, tuli mies hänelle vastaan. Hän pysähtyi ja vapisi, hän oli vähällä maahan vaipua, sillä hän näki että se oli hänen isänsä! Silmänräpäyksen ajan isä seisoi hänen edessänsä, odottaen että hän sanoisi ensimmäisen sanansa; mutta Sylvi ei tällä hetkellä voinut sanoin ilmoittaa mitä oli sanottavaa, hän vaan itki epätoivon katkeraa itkua.
Veitikkamaisesti hymyillen silitti hän hiuksiani ja riensi etehiseen. Se hymy saattoi veren poskiini. Kainosti annoin käteni vaipua alas salin oven lukosta: minun oli tuiki mahdotonta mennä sisälle lukemattomien liekkien valaistavaksi. Minä menin Charlotten huoneesen.
Minä ymmärsin että Martin Petrovitsh oli lähtenyt. Mitä tahtoi hän kuollessaan sanoa tyttärelleen, kyselin itseltäni, kotiin ratsastaessani. Sinulle minä annan kiroukseni, vaiko: anteeksiko? Satamaan rupesi jälleen, mutta minä ajoin käyntiä vain. Mieleni teki olla kauemmin aikaa yksinäni: tahdoin häiritsemättä vaipua mietteisini. Souvenir oli lähtenyt Kvitsinskin rattailla kotia.
"Ainoastaan hyvin heikkoluontoinen olento", sanoi provessori lempeästi, "saattaa niin vaipua haluttomuuteen ja kyllästyä elämäänsä. Synkeimmässä ja ilottomimmassakin elämän-tilassa on joitakuita valopilkkuja, jos vain tahdomme niitä nähdä. Omassa itsessämme aina varmimmasti löydämme kaikissa suruissa ja murheissa lohdutuksen lähteitä.
Pastori antoi päänsä vaipua alaa pöydälle ja laski molemmat kädet otsalleen. Hän ei katsahtanut ylös eikä vastannut mitään. Ylioppilas nousi äkkiä tuoliltansa. "Suokaa anteeksi, herra pastori, että käyttäydyin tällä tavoin, mutta ihminen ei voi aina hillitä itseään, ja minä myönnän, että sydämmeeni koski kipeästi, kun kuulin tyttärenne lähteneen kaupunkiin.
Jos hän olisi toivonut, että hänen suhteensa siihen mieheen, jonka hän oli asettanut korkeimmalle maailmassa, pitäisi vaipua unhoon, ei hän varmaankaan olisi puhunut siitä meille, jotka kuuluimme vallan toiseen sukupolveen, eikä hän koskaan olisi siinä tapauksessa testamentannut päiväkirjaansa meille.
Puhumatta johti Jooseppi hänen heikkoja askeleitansa jäämeren yli majalle päin. Mutta siinä juuri oli paimen, ja hän seisahtui sentähden ja antoi tytön vaipua alas vuoriruohikkoon. Wappu istui siinä kädet ristissä, äänetönnä ja hiljaa. Oli kaiketi Jumalan tahto, että hän vielä kestäisi tämän koetuksen, ja hän rukoili vaan voimaa.