Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Vähäistä ennen suuren Julion surmaa, Kun Rooma voittons' oli kukkuloilla, Tyhjentyi haudat, ruumiit liinoissaan Kaduilla Rooman parkuin vaikeroivat; Veristä kaste, pilkkuj' auringossa, Tähdillä tulipyrstöt, ja tuo tähti, Tuo kostea, Neptunin vallan perus, Kuin tuomiopäivän pimeyttä kitui.
Mutta häntä ilvotti nähdä taistelevia miehiä, jotka veristyneinä ja pölyttyneinä tappelun tuimuudessa huokasivat ja vaikeroivat. Taas häntä pudistutti ja hän kätki kasvonsa isänsä rintaa vastaan. "Minä en julkene! Oi, minä en julkene", hän nyyhkytti.
"Ruoskaa!" kirkaisi hän vihdoin äänellä, joka ei enää ollut ihmisen ääni. "Herra! Aaaa! ... armahda meitä!" vaikeroivat orjat. Mutta Petronius nousi ja hänen kasvoillaan kuvastui inho. "Tule, Chrysothemis!" virkkoi hän. "Jos tahdot nähdä lihaa, niin käsken jonkun teurastajan avata myymälänsä Cariaen varrella." Hän jätti atriumin.
Kerttu hautoi ja hikoili: Poika puhkesi munasta, Suuripäinen, suurisuinen, Kertun lapsia isompi. Kerttu ummet ja pimeät Lensi, etsien evästä Sille nuorelle suvulle, Toi matoja, toukkasia, Ne kotiväelle kantoi. Mut ahnas käkösen poika Toukat söi, matoset ahmi. Nälistyivät kertun lapset, Visertivät, vaikeroivat.
Ooh, miten väsyksissä olen! Niin, siltä näyttää. Eihän sitä muuten koskaan väsyisi tekemään hyvää noille pienille raukoille, joita vihataan ja hätyytetään niin ankarasti. Vaan se niin kovin kuluttaa voimia. Ehkä haluatte istua ja vähän levätä? Sillä koko yön olen ollut toimessa. Vai niin, onko ? Sinne oli minua niin totisesti kutsuttu. He kyllä vaikeroivat kovasti sitä.
Pienokaiseni itkivät ja vaikeroivat minun kanssani; mutta heidän isänsä ei tullut. Silloin pappi tuli minun, epätoivoon vaipuvan, luoksi ja kehoitti minua lempeillä ja ankaroillakin sanoilla jälleen tulemaan helläksi äidiksi nälkäisille ja viluisille lapsilleni.
Siellä saannetko suvea. ILVO. Ihaellen entisyyttä, Kulkien takanasilmin, Aina vanhat vaikeroivat Ajan uuden ankaruutta, Nuorten toimia, tekoja. Nuorten silmät on edessä: Sieltä toivoja tähystän, Sieltä etsin onneani Luottamuksella lujalla. Uskon lempeä omistan Tulta tässäkin povessa. Uskon kultaista kotia Muuallakin maailmassa Kuin isoni orren alla: Suur' on Suomi ja tilava. Hyvä oli lapsella kotona, Taaton vanhassa tuvassa, Emo kun hyvin opetti, Taatto turvasi taloa. Mutta kun poveni paisui, Niin käsikin kättä etsi, Sydän kaipasi sydäntä, Niin tapasin uuden onnen. Kodin korkean, komean.
»Mitä se meitä hyödyttää, että olemme raataneet kuin orjat, säästäneet ja koittaneet hankkia itsellemme vanhojen päivien varoja, kun kaikki nyt on mennyt ja me olemme rutiköyhät», vaikeroivat monet tuhannet, ja sellaiset henkilöt kuin Minna Cauer katselivat asiaa vieläkin syvemmältä ja näkivät sekä omat että muiden laiminlyönnit.
Sudet, karhut, pantterit ja ihmiset, jotka vielä olivat jääneet eloon, sortuivat toistensa viereen. Tuntiessaan nuolen käyneen kylkeensä, koettivat toiset jalopeurat vimmastuneina tarttua siihen kiinni kuonollaan, joko vetääkseen sen pois tahi taittaakseen sen. Toiset vaikeroivat kivun käsissä. Pienemmät pedot juoksentelivat peloissaan umpimähkään pitkin arenaa tai iskivät päänsä ristikkoihin.
Päivän Sana
Muut Etsivät