United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !


Uuno tunsi, että Henrik vaitiolollaan tätä tarkoitti ja vetosi heidän kotioloihinsa ja sisällisiin tunteihinsa. Ja kun nyt Uuno sittenkin jatkoi ruotsalaisten murjomista, kiihtyi ja suuttui hän itse niin että suupielet kalpenivat ja värähtelivät. Piti senvuoksi vaijeta ja jatkaa sanomalehden lukemista.

Minä en voinut vaijeta, minun täytyi puhua, Nastjenka, minun täytyi puhua!" "Niin, niin! Puhukaatte, puhukaatte niin minun kanssani!" sanoi Nastjenka harvinaisella liikutuksella. "Teistä näyttää ehkä kummalliselta, että minä niin puhun teidän kanssanne, mutta ... puhukaatte! Minä tulen vastaamaan teille, kertomaan teille kaikki." "Te säälitte minua, Nastjenka, vain säälitte, ystäväni!

Sinä saatat nostaa silmäsi. KLAARA. Suo minun vaijeta! Suo minun pitää sinut! Suo minun katsella sinua silmiin, löytää niistä kaikki tyynni, lohtu ja toivo ja ilo ja suru! Sanos! Enhän minä käsitä! Oletko sinä Egmont, kreivi Egmont, tuo suuri Egmont, joka niin paljon huomiota herättää, josta sanomissa kerrotaan, jota kaikki maakunnat jumaloitsevat? EGMONT. En, en minä ole tuo. KLAARA. Kuinka?

Useinpa hän hetket pitkät mekasteli ja metelöitsi miehensä päälle, tuon »köntin», tuon »ukulin» ja »tarhapöllön» päälle, niinkuin oli tapa hänellä lausua. Mutta taisipa Juhanikin närkästyä, ja silloin remusi hän rajusti: käski »ämmän, jolle Jumala on antanut heikomman järjen kuin miehelle», vaijeta paikalla. Niin hän menosi, löi nyrkkinsä pöytään, pauhasi kuin ukkonen.

Aika ajoin olen tuntenut onnea ja saanut tyydytystä elämältä. Mutta jälleen on tuskan laine syöksynyt päälleni hirmumyrskynä. Omatuntoni on minua varoittanut ja uhannut. Yöllä olen unestani herännyt. Olen kuullut äänen: »sinä et saa vaijetaTähän aikaan kaikki puhuvat. Jokaisella näyttää olevan jotain merkillistä sanottavaa. Ihmiskunta on kiusaantunut liian paljoista itsetunnustuksista.

"Jos minä olisin teidän kaunokaisenne, niin olisin minä pakoitettu sanomaan sen teille", vastasi Klairon, kohotellen olka-päitänsä; "mutta koska niin ei ole, niin täytyy teidän sallia minun vaijeta uutiseni kanssa.

Sinun isäsi ja minun mieheni ovat naapuruksia» hänen äänensä oli kuin käärmeen sähinää »muusta tuttavuudesta minä en tahdo tietää mitään. Tuommoinen köyhä lukkarin sikiö! Niin....» Hänen täytyi vaijeta, sillä kirkkoherra meni juuri heidän ohitseen. Hän oli kuullut, mitä eukko sanoi.

Enkö voi silloin vaijeta, kun elämäni toiminta puolestani puhuu? Mutta omatuntoni ei vaikene. Se kolkuttaa yhä kovemmin. Se vaatii minua uhraamaan, uhraamaan oman itseni. Ja sen vaatimuksesta olen nyt päättänyt kertoa elämäni ihmiskunnalle, olen päättänyt paljastaa kaiken, mikä on piilossa ollut. Tunnustukseni on samalla rukous, rukous kaikkien onnetonten ja kärsivien puolesta. Armahtakaa heitä!

Nyt syntyi hänessä taasen sama kysymys, tuliko hänen puhua, ilmaista suoraan ajatuksensa asiassa? Erinomaisen helppoa ja kaunista tosin olisi ollut vaijeta ja hän oli muuten hyvin arkatuntoinen ivan pistoksille. Mutta pelkuri ei hän myöskään tahtonut olla, se olisi ollut oman itsensä, elinperustustensa kieltämistä.

Te olisitte ajatellut että hän on yksin, ettei hän ymmärtänyt pitää huolta itsestänsä, ettei hän osannut varoa itseään rakkaudesta teihin, että hän on viaton ... ettei hän ole tehnyt mitään. Oi, Jumalani, Jumalani!" "Nastjenka!" huudahdin minä, voimatta liikutustani hillitä. "Nastjenka! Te kiusaatte minua! Te revitte sydämeni rikki; Nastjenka! Minä en voi kauvemmin vaijeta!