United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Avojalka kuunteli tätä, kaikkea tyyneellä mielellä, hän oli tänään jo huomannut molemmat rajat siitä, mitä hänen piti saada kuulla, ja siinä oli hän tehnyt luonnollisesti nyt samoin kuin ennenkin: ken häntä sätti, sen suun tukki hän vaitiolollaan, ken häntä pilkkasi, sen teki hän sanoillaan noloksi.
Henrik tiesi, ettei hän itse alota mitään, mutta hän tunsi, että hän voi vaitiolollaan pakoittaa Hannan puhumaan ja että se sitten voi antaa syytä hänellekin purkaa tunteitansa, hänen olematta enää vastuunalainen siitä. Tässä pimentävässä parkissa, kenenkään näkemättä, pysähtyä, ottaa häntä kädestä, katsoa häntä silmiin
Antti tarkasteli rovastia syrjästä: yhä se näytti olevan samaa mieltä ja vaitiolollaan vahvistavan Antin sanaa, että aina niitä hoitajia saa ... parempiakin. Jo pitää olla sydämikkö! päivitteli Antti. Se kun vihollinen kenen oikein saapi valtaansa... Se oli siis sovittu asia, rovastin kanssa niin yhdessä päätetty, että Antti antaa ilmi vaimonsa vallesmannille murhapolton ja murhan yrityksestä.
Hän oli totinen ja harvapuheinen ikäänkuin pakoittaisi hän vaitiolollaan vaimonsa ja osaksi tyttärensäkin puheliaisuutta tasapainoon. Kun hänen vaimonsa laski liikoja ja kaunisteli puhettansa ylen määrin, hän välisti pudisteli päätänsä, ikäänkuin tahtoisi hän sanoa: kunnon miehen ei tarvitse tuota tehdä.
Nyt, tultuansa perinnän kautta suurtilalliseksi, hänen siis oli joko luopuminen omaisuudestaan, kuten oli kymmenen vuotta sitten luopunut pienestä isänperinnästä, taikka vaitiolollaan suostuminen ehdotuksiin ja siis tunnustaminen kaikki entiset aatteensa virheellisiksi ja valheellisiksi.
Kuulkaas, herra hän huhuilee tiedustellakseen, onko vesi syvä.» »Ei mikään ole sen parempaa maailmassa kuin oma kokemus», vastasi toinen, »antaa vain hänen itsensä koettaa.» Sillä välin nuorukainen, joka oletti, kun ei häntä millään lailla estetty, toisten vaitiolollaan häntä kehoittavan, astui veteen, viivähtäen vaan sen verran, että sai pieksunsa jalasta.
Uuno tunsi, että Henrik vaitiolollaan tätä tarkoitti ja vetosi heidän kotioloihinsa ja sisällisiin tunteihinsa. Ja kun nyt Uuno sittenkin jatkoi ruotsalaisten murjomista, kiihtyi ja suuttui hän itse niin että suupielet kalpenivat ja värähtelivät. Piti senvuoksi vaijeta ja jatkaa sanomalehden lukemista.
Muut kunniallisemmat villiläiset eivät varmaankaan rupea tuollaisia valheita levittämään, vaan kun ei heilläkään ole puolustamisen ja hyvän puhumisen velvollisuutta muista, kuin omasta joukostaan, niin on luonnollista, että he vaitiolollaan vahvistavat noita juttuja".