Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Lapsi makasi pää halki, kuumehoureissa, ja äiti vartioi sitä epätoivoissaan. Hänen sydämessään vallitsi kauhu, sillä hän pelkäsi, että hänen lastaan ehkä vaani vielä hirveämpi kuolema, jos hän sen saisikin pelastetuksi taudista. Hän oli niin kokonaan oman tuskansa vallassa, ettei hän tahtonut kuulla puhuttavankaan Lygiasta ja Vinitiuksesta. Petronius osasi kuitenkin pelästyttää hänet.
Suupieltään venäyttäen hän vastaa: Veneestä minä ongin. Minä sain onkia ainoastaan maista jaloin omasta rannasta tai enintään kahlata niin pitkälle, kuin pääsin polvia myöten veteen. Pyykkilaiturin päässä olisi ollut hyvä paikka, mutta siihen en saanut mennä, sillä siitä alkoi jyrkkäys, jonka takana oli kuolema ja vaani se Näkki. Veneestäkin olin joskus saanut onkia.
Kuljeksi kaduilla ... ja ajatteli. Antautui sekä katkeruudesta petturia kohtaan että rahapulassa hetkellisiin suhteisiin. Entisestä asunnosta täytyi hänen muuttaa: raaka talonmies vainosi häntä siellä. Nyt sai hän kamarin jonkin eukon luona ... ilkeän ja ahnaan, joka vaani häntä aina: salli hänen olla, mutta muisti vuokranmaksut silmät säkenöiden.
»Mua tyynnytät sa», sanoa ma tahdoin mut äkkäsin, ol' eessä kolmas piiri, ja vaikenin, kun silmä vaani uutta. Minusta tuntui siellä, että näkyyn ma mystilliseen haltioiduin; templin ma nain ja siinä paljon ihmisiä. Sen kynnyksellä nainen seisoi, äidin sulous asenteessansa, ja sanoi: »Miks, poikani, tään olet tehnyt meille?
Ei, vaan tänne hänen oli jääminen kestäminen kaikki uhmaten näitä hyenoita, joista kurjin seisoi virnistellen, kissansilmät ahneesti vilkkuvina hänen edessään ja vaani vain tilaisuutta karatakseen isännättömän saaliin kimppuun. Kestävyyttä! Kestävyyttä! Tämä oli se sovitus, jota isien synnit häneltä vaativat!
Mutta kaikkein enemmän hänen sydämensä paatui tätä miestä kohtaan siitä uhkaavasta tunteesta, jonka hänen ilmapiirinsä toi mukanaan, epämääräisestä vaarasta, joka vaani hänen koko elämänjärjestystään, myötätuntojaan, tyytymyksiään ja rauhaansa.
Meidän rupesi nyt tekemään mieli saada nähdä, millä vauhdilla nämät vierisivät joen äyrättä ales veteen, emmekä saaneet rauhaa, ennenkuin koetimme. "Kinkin-Känkki", joka alituisesti vaani askeleitamme, joutui pian hätään. Hänellä oli taaskin käsi selän takana, mutta tällä kertaa emme päästäneetkään häntä likelle, vaan vetäysimme hyvissä ajoin erääsen paikkaan, jonka nimi oli Matinkallio.
Kun kuului läheneviä askeleita, niin silmä oikein vaanimalla vaani tulijoita. Tuntui aivan kuin olisi tulijan pitänyt olla jonkin toisen kuin se olikaan ja sydän vavahteli pelon alaisesti. Vaan kun tunteakseen näki, niin oli kokonaan tyytymätön. Miksi se ei saattanut olla Selma? Sitten heitti katsauksen joka suunnalle, vaan kun ei ketään näkynyt, niin asettui jälleen lukuasentoon.
Kaattua kierteli kuin raju, rohkea leijona, keihäin, ympyriäisin kilvin hän sitä varjeli, vaani surmaan syöstäkseen, jos ken liki tohtisi tulla, huudoin hirmuisin. Kiven Tydeun poikapa koppoi koht' ylen ankaran, aimon kaks sitä ei nykykansan miest' ois kantanut, vaan kevyt heiluttaa se ol' urhon.
Mutta isä alkoi nyt ymmärtää, piti Anttia nyt hyvänä, oli hänelle ystävällinen... Ottaisi Antin pojakseen... Sitä hän ei enää epäillytkään. Ja se ilo lievitti kaikki murheiset mietteet. Mutta juuri näinä päivinä oli johtunut mieleen pelko, joka jäyti yötä päivää. Juhani vaani Antin henkeä. Niin hän oli Juhanin silmistä lukenut.
Päivän Sana
Muut Etsivät