Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Leenalla ei ollut monta sanaa sanottavana ystävilleen, mutta hän tunsi heidät kaikki käynnistä, askeleitten äänestä ja tavasta millä he tarttuivat oven ripaan, ja kun Helka tuli, tahtoi Leena kuulla jonkun virren tai raamatusta muutaman värsyn. Se virvoittaa sieluani ja tulee evääksi pitkälle matkalleni oli hänen tapana sanoa.
Iltasilla kun rupesimme olkivuoteelle nukkumaan, niin opetti hän minulle virren värsyjä ja rukouksia, joita käski aina maata ruvetessa lukea ja rukoilla Jumalaa, että ruma henki ei saisi yön pimeydessä tehdä meille pahaa. Joka ilta hän opetti aina jonkun värsyn, jota hänen ei tarvinnut monta kertaa parsiakaan, ennenkuin sen muistin. Ja sillä tavoin meni talvi.
Tahdon teille, äiti, lukea ensi värsyn.» Ja Niini luki, niinkuin sanat kuuluivat hänen käännöksessänsä: »Etelässä kaunis Spanja, Spanja on mun kotimaa; siellä lehevä kastanja Ebron rannall' humuaa; mandelkukat punertavat, hedelmöitsee viinipuu; siellä ruusut kaunihimmat, siellä kirkkahampi kuu».
SEPETEUS. Minä kiitän. TOPIAS. Ja Iivari pääsee kaupunkiin, ostamaan pidoiksi yhtä ja toista. Mutta näytä silloin, että olet vielä toimelias mies! IIVARI. Parastani koettaa tahdon. TOPIAS. Niin, kaikki hyvin! Ja nyt, pojat, matkalle. ESKO. Sallikaat, että jäähyväisiksi luen edessänne muutaman korpraali-vainaan sepittämän värsyn. MARTTA. Ei yhtään jäähyväispuhetta, vaan lähe tiehes.
Laulu oli niin mahtipontista, että sen saattoi uskoa oikein sydämestä tulevan. Ikään kuin laulun tuottama innostus olisi avannut aloja uusille ajatuksille, virkahti Esa heti, kun olivat erään värsyn loppuun saaneet: »Mutta mitähän te sanoisitte, jos minä teidät molemmat ... haa!...» Hän kirosi kummallisesti nauraen ja heilautti puukkoaan.
Ei, Tuo ammunta sen ijäiseksi vei. Jos luen värsyn miten voimakkaan, Se turhaa on, on poissa loisto sen, Sill' ei oo mulle mitään ollenkaan Lausuttavaksi; ijankaikkisen Painaapi viha vaan kuin kahlehet, Kuin ruostunein' on syömeen syöpyneet.
"Jatka sitä", lausui Cineas, "ja kuule mitä samassa laulussa sanotaan", ja hän itse aloitti värsyn: "Ainoa hän, joka kuolevaista Viisauden tielle johdattaapi, Kärsimisissä tiedon antaa." "Oi!
Aino totteli, otti Orfeus-nuotit hyllyltä ja rupesi laulamaan niistä. Hän lauloi ensin venyttämällä, niinkuin oli kuullut teaaterissa laulettavan; mutta jo ensimmäisen värsyn laulettuaan heitti hän vihon lattialle. "Ei, isä, minä en nyt voi tätä laulaa, jonkun toisen kerran laulan sen sinulle, mutta nyt en voi."
Joku ilta yhteisen raamatun lukemisen jälkeen oli heidän välillänsä tapahtunut pakina, josta äitini seuraavalla tavalla kertoi minulle: He olivat lukeneet Room. 8:nnen luvun, ja muun ohessa painaneet mieleensä ensimmäisen värsyn: "niin ei ole nyt mitään kadotusta niissä, jotka ovat Jesuksessa Kristuksessa" ja 16:nnen värsyn: "Se henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapset."
Sillä Mari veisasi puhtaasti eikä horjahtunut ensinkään nuotista, josta lukkari olisi monestikin horjahtanut, jollei hän olisi tukenansa kuullut tuon selkeän sävelen. Sentähden hän ensimmäisen värsyn perästä jättikin virren seurakunnan haltuun, luottaen niihin, jotka puhtaasti veisasivat ja joista Mari oli yksi, ja läksi kolehtia kokoamaan lipolla. Unilukkari otti toisen lipon.
Päivän Sana
Muut Etsivät