Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Varmaan silloin, kuin huomasin, ettei minulla ollut entisestä suuresta rakkaudestani kansaan enää jäljellä muuta kuin se vähäpätöinen tunteen värähdys, jonka olin löytänyt äidinkielen soinnussa ja kotoisen seudun muistossa. Vähitellen oli tämän tunteen ympäriltä kadonnut koko sen taika ja sen mahti. Ja minun täytyi itsekin oudostua, että olin voinut niin mahdottomia haaveksia.
Nähtyään päällekirjoituksen kävi hänen otsallaan hieno värähdys. Hän mursi kiireesti sinetin, ja silmäillessään sisällystä muuttui hänen ilonsa miltei tuskalliseksi riemuksi. Iloinen toivon hymy oli hänen huulillaan ja hän kiiruhti vanhempainsa luo, mutta silloin kuuli hän ovelta kapteenin viimeiset sanat ja vastasi niihin: Minä olen saanut kirjeen Emma Wallströmiltä! jatkoi hän.
Niin ja ainahan sitä muutenkin. Martin äänessä oli jo tuskastunut värähdys. Aina niihin joutaviin. Noo ... ne ovat mun tarpeitani. Enkä minä mielestäni teiltä paljoa ole pyytänyt. Olisit kyllä ottanut, mutta kun minä en ole antanut! Isä nauroi taas. Rahat menevät niin että, jatkoi. Martti katsoi isäänsä silmiin ja kysyi: Ettekö te anna? Isä oli vähän aikaa vaiti. Paljonko sinä tahtoisit?
Minä tunnustan, että nämä sanat kuullessani kulki väristys pitkin selkääni. Värähdys tohtorin äänessä osoitti, että hänkin oli syvästi liikutettu kertomuksestaan. Holmes nojautui innokkaana eteenpäin, ja hänen silmänsä säihkyivät tavalla, joka osoitti hänen suuresti kiintyneen asiaan. "Te näitte sen?" "Yhtä selvästi kuin nyt näen teidät." "Ettekä sanonut mitään?"
Kas nyt, eihän niillä ole vielä silmiäkään. Ne olisivat käsiisi kuolleet, Miranda, se on varma asia!" "Mutta kuinka sinä saatoit!" impi intti, ei enää vihalla, vaan kurkussa säälin värähdys. "Se oli juuri sama temppu, Miranda, jonka sinä teet kaloille niiden kärsimyksen päättääksesi." Miranda katsahti ylös äkkiä, silmät suurina.
Jok'ainoa ajatus, jokainen sielun värähdys ja tunne ne ikäänkuin kivettyivät, samassa kun voimakkaimpinaan heräsivät. Ja siitä syntyi tuo lyijynraskas, painostava tunne, joka häntä aina ahdisti. Nyt en jouda enää turhia lavertelemaan. Elina pyyhkäisi suoraksi lumivalkean esiliinansa. Tulette semmoista kiirettä pitäen. Ensin pitää juosta ja hommata teitä odotellessa, ja sitte lähdette samassa.
Koko ruumiissani tuntui silloin taas samanlainen värähdys kuin aina ennenkin, kun hän auttaessaan minua noin hellästi kosketti, mutta silmiini tuli kyynelet. Minä painoin ne käsiini ja koetin kuvailla, että kaikki oli niinkuin ennenkin. Ei minulla ... ole ... mitään ... uuvuttaa vain, koetin kuitenkin sanoa niin rauhallisesti kuin voin, mutta ääneni vapisi joka sanassa.
Kyllä me opettaisimme... Niin, Arthur osaa niin mainiosti opettaa ... hän on minuakin opettanut. Elli sammalsi jotain semmoista kuin ettei hän nyt tällä kertaa... Arthur meni noutamaan työntötuolia. Minä en sinua ensin huomannutkaan ... missä sinä olet seisonut? Tässä minä olen seisonut koko ajan, sanoi Elli vähäinen katkeruuden värähdys äänessään.
Häntä vastaan pilkistivät pienet punervat kasvot ja niiden keskeltä kaksi kirkasta silmää. Olavin rinnassa sykähti sellainen ilon värähdys, että hänen täytyi puristaa kääryä rintaansa vasten, muuten se olisi pudonnut. Hän peitti kiireesti avaamansa aukon ja riensi miltei juoksujalassa sisään. Kyllikki katseli hänen touhuaan hiljaisesti sädehtivin silmin.
Erkki nosti tuolin lähemmä ja istuutui. »Vuosia on vierinyt siitä, kun tapasimme.» »Niin on. Paljon on tapahtunut.» »Paljon.» »Sinun äitisikin on kuollut.» Kävi kuin tuskan värähdys Erkin kasvoilla. »Kuollut on. Vähää ennen, kun Suomi suruun pukeutui, aloin omaa äitiäni surra.» »Siinä oli surua paljon.» »Niin oli. Paljon kadotin lyhyessä ajassa.» Erkin oli hetkisen vaikea salata liikutustaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät