Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Murheen, tuskan, uhman virsi tottuneesti kaikuu täällä, harvoin väistyi hallan kirsi, paistoi päivä Suomen päällä, minkä paistoi, petti senki, jälleen jäähän, yöhön heitti, minkä kukki kansan henki, kaakon tuuli, tuisku peitti. Kuinka? Meitä vaaditaanko laulantaan nyt riemuvirren? Valkeusko voitti? Maanko mahti nousi alta kirren?
Isä oli sillä kertaa väsynyt, hänen ruokaleponsa oli tullut häirityksi, ja kaksi iltaa peräkkäin oli juhannuspyhinä veisuu häntä hermostuttanut. Vaikka Elli sen tiesi ja ymmärsi, vaikutti se kuitenkin niin, että hän väkisinkin väistyi isän seurasta. Siitä pitäen alkoi Ellille tulla ikävät ajat. Yhä ikävämmät kuin ennen. Kaikista ikävimpiä olivat kesällä pyhäillat.
Epämääräistä murinaa joukossa. Minne väistyi Väinämöinen, Tietäjämme joukostamme? IMMO. Minun on miehiäni seppo. Lähestyy seppoa; osa joukkoa seuraa keralla. AILA. Minunpa ei. Hyvästi, Immo!
Kestänyt siin' ei Idomeneus, ei suur' Agamemnon, Aiaat, Areen ei urokumppanit, kumpikin väistyi, vielä Gerenian Nestor vain, isä valpas akhaijein, viipyi, vaikk' iloll' ei, hevon vuoksi, jot' ampunut otsaan uljas Aleksandros oli, mies Helenen hiusheljän, nuolen laskettain läpi päälaen, juur' etumaisten jouhien juureen, kuss' arin hengenpaikka on.
Silloin astui yht'äkkiä mies palavasta pajasta, kukaan ei ollut huomannut hänen sinne menneen, ja moni väitti kiven kovaan, että liekki hänen edeltään väistyi molemmille puolille kuin portin puoliskot. Käsivarsillaan kantoi hän suntion tytärtä. Ja kaikuvaksi riemuhuudoksi muuttui ympärillä olijain tuskallinen odotus.
Juho tarttui hattuunsa ja kiirehti ulos. Talon väki, joka oli kokoontunut lehmuskujan päähän, väistyi äänetönnä syrjään; lapsen kuoltua, ei ollut hyvä tulla isännän likelle. Nyt hän kuitenkin tervehti ystävällisesti ja sanoi: "kiitoksia osanotostanne aamupuolella! Niin, nyt on suru tämänkin asunnokseen ottanut."
»Siltä on otettu myrkky pois», sanoi velho, jonka toisen huuto oli saanut nousemaan. Mutta ennenkuin hän ehti lauseensa lopettaakaan, teki käärme hyökkäyksen Glaukusta kohden. Nopeasti ja varoen notkea kreikkalainen väistyi ja sivalsi ohimennen kalikallaan niin voimakkaan ja tarkkaan osuneen iskun käärmeen päähän, että se sätkähti maahan ja kiemurteli nuotion ääreen.
Ja kuta kauemmin aikaa kului, sitä enemmän hälveni kauhea taudin ja kärsimyksen kuva, jonka he vielä säilyttivät lemmityisestään; hän alkoi esiytyä heille semmoisena kuin hän oli muinoisina, onnen päivinä, ja vihdoin olivat kuihtuneet, kalpeat kasvot vaan haikea unikuva, joka väistyi kukoistavan poikasen tieltä, joka, terveenä ja raittiina, jälleen eli heidän muistoissaan.
He vähitellen siirtyivät paikaltaan, kansa väistyi tieltä, ja niin sitä mentiin pitkin pihaa, siksi kun he joutuivat portaiden eteen: siinä tarttui Thorbjörn Knuutiin ja paiskasi hänen vasten paateroa niin, että luut natisivat. Siihen hän jäi pitkäkseen, voihkasi pitkään ja ummisti silmänsä.
Vahtisotamies väistyi ja kaikki kävijät, aivan kuin olisivat pelänneet myöhästyvänsä, suuntautuivat nopein askelin, jotkut juostenkin, vankilan ovea kohden. Ovella seisoi yksi vartijoista, joka luki kävijöitä senmukaan kuin nämä menivät hänen ohitsensa, laskien ääneensä: 16, 17 j.n.e.
Päivän Sana
Muut Etsivät