Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Kaunistamisen, koristamisen vaisto oli kyllä ollut heille yhtä luonnollinen kuin konsanaan viinirintaisen maan ja hehkuvan päivänpaisteen asukkaille.
Pastori punastui kaulahuiviaan punaisemmaksi, ja tunsi sydänparassaan melkein tukahduttavaa riemua siitä, että Agnes häntä huomasi ja puhutteli, mutta samalla pistävää tuskaa, kun salainen vaisto kuiskasi hänelle, että ei hänen paikkansa ollut tässä ympäristössä.
Poika nyykäytti päätään vastaukseksi, hän ei voinut enää puhua, sillä kyynelet olivat hänellä silmissä. Ne kolme miestä menivät eteenpäin, poika juoksi kiireesti kotia, taakseen katsahtamattakaan. Hukkanen ja Väistö näyttivät nyt opettajalle hänen asuntonsa. "Tämä koti on vielä emäntää vailla," sanoi Matti, "kouluopettajalla pitää olla vaimo.
Kaikkinaisesta meitä ahdistavasta ja henkeämme uhkaavasta kurjuudesta huolimatta on meillä vaisto, joka kohottaa meitä korkeuksia kohti. Sitä emme voi lannistaa. Ihmisen suuruus on sellainen selviö, että se käy ilmi yksin hänen kurjuudestaankin.
Sen nuoruuttaan ja kokemattomuuttaan haparoiva ja epävarma ihmisarvioinnin vaisto näkee ja arvostaa julkisissa toimihenkilöissäänkin ainoastaan niiden ulkopuolista kohisemista ja touhuamista.
»Eikä kukaan heistä ollut oma isäntänsä», hän sanoi. »He olivat kaikki sidottuja tuohon armottomaan teollisuuskoneistoon. Ja surkeinta on se, että he ovat siihen sidottuja sydänsiteillään. Lastensa tähden nousevan polven, jota he vaistomaisesti suojelevat. Ja se vaisto on voimakkaampi kuin mikään siveysopin sääntö. Minun isäni!
Uuden tuvan uunissa pian leimusi vilkas tuli, sillä Tyni ei tahtonut kadottaa yhtään sanaa jäljestäpäin tulta virittelemällä; Väistö kävi istumaan opettajan viereen ja niisti hänelle kynttilää. Opettaja luki Kansanvalistusseuran toimituksista kirjoituksen Norjasta, joka suuresti näkyi huvittavan kuulijoita.
Se vaisto, joka kuuluu hänen ammatin-mukaiseen äänettömyyteensä, pani hänet tuokioksi vaikenemaan, ennenkun hän vastasi minulle. Nyt vastasi neiti Meadowcroft huoneen toisesta päästä kysymykseeni. "Naomi Colebrook tempasi paperin hänen kädestään". "Minkä paperin?" Ovi aukeni hiljaa takanani. Naomi näkyi kynnyksellä ja hän vastasi itse kysymykseeni. "Minä sen sanon teille", kuiskasi hän.
Yhä syvemmälle mädäntyneen yhteiskunta-elämän syitä seuraten hän joutuu erään toisen nykyajan henkisen anarkistin vaikutuspiiriin, nimittäin Tolstoin, jonka Pimeyden valta tässä esiintyy itsenäiseksi elämän-sisällykseksi sulatettuna. Ei vaisto, ei tunne, ei järki, ei vapaus, rakkaus eikä totuus riitä hänen mielestään enää paatunutta ihmiskuntaa pelastamaan.
Ijäisyys on kylmä käsi, taittaa tarmos, elämäsi, menet niinkuin meren laine, katoat kuin kaikki aine, kuihtuvat sun henkes heelmät, haihtuvat sun taitos teelmät, turha tääll' on työ ja taisto, varma yksin elon vaisto, varma maailmoiden rata. Valaisetko maailmata?»
Päivän Sana
Muut Etsivät