Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Ja nämä kalliit lahjat, jotka kerrassaan levitettiin hämmästyneiden vieraiden silmien eteen, kiihoittivatkin heidän intoansa ylimmilleen. Tähänkös olisi sopinut tyytyä? Mitä vielä! Pakanain aarteet tuli kristillisen retkikunnan ryöstää viimeiseen kultahiukkaan asti, vähät siitä oliko tämä kaukainen kansakunta koskaan häirinnyt yhtäkään kalpeaihoista ihmistä.
Mutta oletteko ajatellut seurauksia? kysyin. Minä vähät välitän siitä, mitä ihmiset sanovat. Minä olen vapaa ja kenestäkään riippumaton. Tietysti tullaan nyt huutamaan, että olen puolueeni pettänyt, että olen liitossa viikinkien kanssa y.m.s. Mutta kyllä ääntä maailmaan mahtuu!
Sillä he kuin vähät lapset tai surusurkeat lesket kilvan vaikertain kotimatkaa vain ikävöivät. 290 Moinen on vaivakin, ett' ikävystyin mennä jo miel' ois; käy monen, vaimostaan kuukaudenkaan eross' olleen, miel' apeaksi, kun viivyttää moniteljoa laivaa kaukana talvinen myrsky ja meuruavat meren aavat, meiltäpä yhdeksäs jo on mennyt vyöryvä vuosi tääll' yhä viipyissämme.
Papit saavat saatavansa, Lukkari oman osansa; Kaikki muutkin kappamiehet Suorittelet suosiolla. Sitä miestä mielellänsä Herratkin hyvin pitävät, Jolta saavat saatavansa, Vähät viemiset välistä. Sille vielä viipymättä Kirkkoherrankin kotona Kahvikuppi kannetahan, Luona lukkarin samate Aamuryyppy annetahan.
MURHAAJA. Glosterin herttuan kukkarossa. MURHAAJA. Ja kun hän avaa kukkaronsa maksaakseen palkkamme, niin lentää omatuntosi matkaan. MURHAAJA. Vähät siitä! Menköön vaan! Ani harva, jos kukaan, siitä huolii. MURHAAJA. Entä, jos se tulee takaisin sinuun. MURHAAJA. Minä en rupea sen kanssa tekemisiin; se tekee miehestä pelkurin.
Kukaan ei siitä kysellyt paitse vanha Kaarinatäti, tohtorinnan isän sisar, jolla oli vähät varat ja sentähden tohtori kutsui häntä usein taloonsa. Hän oli »hyvin ikävä», vaan oli velvollisuus osoittaa hänelle vieraanvaraisuutta, sanoi tohtorinna.
En minä ... kerro sinä, Anni! Enkä kerro, koska naisten puheita... No kuka nyt leikistä suuttuisi? sanoi Kaivolan Kaisa nauraen. Kuulitkos sinä, Kaisa, miten siellä Jokelassa on käynyt? kysyi isäntä. Kuulinpa kyllä. Hanno kertoi kirkolla minulle koko asian. Hehe! Hanno taisi vähän erehtyä, kun luuli minun menevän Jokelaan talkoihin. Hän meni sinne, minä tulin tänne. Vähät siitä!
Mustanaan on ilma täynnä kiusanhenkiä, joka taholta ne päälle täyttävät, edestä ja takaa, ylhäältä ja alhaalta, ahdistavat kipenöivin silmin ja terävin nokin kuin neuloin ja pienoisin kynsin kuin naskalin nenin. Vähät hän nokista ja kynsistä, ne eivät pysty hänen pitkään harmaaseen kauhtanaansa, mutta se huuto ja kirkuna, se häntä hermostuttaa.
Ei hän minulle siitä mitään virkkanut. Ei kai virkkanut, kun te kaksi aina olitte torassa keskenänne. Johtuu jotakin mieleeni. Sanottiinhan isoisästäsi, että hänellä oli onni kaikessa ja että hän siitä tuli niinkuin hiukan kovaksi mieleltään, niin että vähät välitti kaikesta muusta, kunhan vain itse onnistui siinä, mihin ryhtyi. Olenhan kuullut tuota noin kerrottavan. No joko ymmärrät?
Leikkaamme tuosta Johannan kankaan poikki ja viemme sen anniskeluun pantiksi. Mitä luulet? Käykö laatuun? TOPPO. Miksei se kävisi; mutta mitä vaimosi siitä sanoo? RISTO. Minä Johannasta vähät. Minkä hän minulle voi? Itkeä tirauttelee ensin, hankkii sitten rahaa ja lunastaa kankaan pois. Sillä se on tehty. Tulepas neuvomaan, en tiedä oikein, kuinka tässä pitäisi menettelemän.
Päivän Sana
Muut Etsivät