Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kapteeni oli kuunnellut kärsivällisesti, aivan kärsivällisesti aina viimeiseen sanaan asti. Mutta nyt hypähti hän pystyyn, kääntyi Inger-Johannaan ja väänteli tuskasta käsiään. "Mitä taivahan nimessä?" sai hän vihdoin huudahtaneeksi. "Mitä hurjia sinä aiot? Mitä sinä ajattelet?... Ethän toki voi hetkeksikään verrata tuonlaista Gripiä! senlaiseen mieheen kuin Rönnov?
Mutta tavallisille tyttölapsille ei ole tarpeellista antaa ajatuksilleen ja tunteilleen senlaista valtaa; ja Thinkahan oli kuin luotu elämään ja olevaan toisen tahdon mukaan!... Mutta tämä kysymys se kuitenki käänteli ja väänteli kuin mato vatsassa.
Vain kampia väänteli verkalleen, lasin kermakultaa jo kumottuaan kädest' antajan armahaisen, etupalkkana lauluistaan. "Toki huolisi Ainikki Erkalleen, hyvin juottais sen, hyvin lihottais, toki hoivissa hellän naisen viel' eläjä miehestä sais!" Mut ehtipä syys, mihin arkenit, mihin onnes portilta säikyit pois, mikä pimitti, koito, sun mieles, kun mies sinust' tehty ois ?
Minä annoin hänelle anteeksi viekkauden, jolla hän oli minut saanut paulaan, ja itsekkään pelkuruuden, jonka vuoksi hän olisi minut uhrannut. Hän oli heittäytynyt lattialle ja väänteli siinä kauhun kouristuksissa, jolloin hänen kauhea, pieni toverinsa seisoi vierellä hymyillen raakamaisesti, pistoli kädessä.
Toinen makasi ja väänteli itseään ja rukoili että hänet tapettaisiin; mutta kukaan ei häntä kuunnellut; kuulat vinkuivat yhä korvissa ja jokainen koetti suojella itseään ja löytää sopivan paikan, josta voisi ampua. Kolmas sotamies tuli haavoitetuksi; tämä ei päästänyt vähintäkään ääntä; hän vaipui lattialle erään pöydän viereen jäykästi tuijottavin silmin.
Mutta ei niissäkään näkynyt elävää sielua. Hän huusi neiti Isabellaa nimeltä, ensin hiljaa, sitten kovemmin, viimein tuskallisella voimalla; mutta ei kuulunut mitään vastausta. Hän väänteli käsiänsä, hän repi tuhkaansa, hän polki jalkaa toivottomuutensa vimmassa.
Sitten purskahti hän itkemään, väänteli käsiään, löi rinnalleen ja huusi: "Voi minua onnetonta naista! Mihinkä joutunenkaan! Taloni rosvoneet ja ryöstäneet asianajajat ja Alguazilit! Mieheni laiskuri, joka ei enää hanki leipää taloon, vaan juoksee yöt päivät kylää uskottomain Maurilaisten kanssa! Voi lapsiani, lapsi parkojani, mihinkä ne joutuvat! Kerjäläisiksi kaduille, se on meidän osamme."
Neiti pysähtyi ylimmälle portaalle, katsoi hänen jälkeensä, huusi hänen jälkeensä, väänteli käsiään. Yhtäkkiä hän kääntyi, juoksi ikkunaan, ikkunasta takaisin portaille, ja sitten täällä salissa edestakaisin. Tässä minä seisoin, tässä hän kulki kolmasti ohitseni näkemättä minua.
Hän kirjoitti tuon ilkeän kirjeen, ja vanha akka saattoi minut pois viekkaudella, voinpa sanoa, väkisin. Minussa ei ollut mitään epäluuloa, ja pelkäsin kauheasti tuota Luigia, joka sanoi minulle: 'Minä leikkaan sinulta kaulan poikki, niinkuin olisit kana! Ja kun hän sen sanoi, niin hän väänteli niin julmasti viiksiään.
Voi minua onnetointa ... onnetointa hän otti kätensä rinnalta ja väänteli ne tuskallisesti. Elias! minun ystäväni, minun ylkäni, minun kultani, kaikki kadotan minä yhdellä kertaa. Hanna! Hanna! kuului huuto kartanolta. Hanna hypähti ylös. Minua huuetaan. Jumala anna minulle voimaa kärsiä. Hanna! Hanna, missä sinä olet? Se on Aato, joka minua huutaa. Aato! Hän läksi käymään kartanolle.