Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Mitä jaksoin, koetin rukouksen voimalla herra Markusta kohtaan, tartuin hänen polvihinsa, mutta turhaan kaikki. Hän, miekkaansa hioen, pauhasi kuin ukon ilma, kirosi, syljeskeli ja väänteli silmiänsä, uhaten tänä yönä laskea naapurinsa veren kuin tynnöristä kuohuvan oluen. Oi, mikä kiukkuinen kohtalo!
Maria väänteli ja väliin pieksi käsiään yhteen ja vapisemisen pakosta hoiperteli sinne ja tänne, ja yhteen kiristyneitten hampaitten raosta ikäänkuin väkisten tunkeutui katkeamattomat voivotukset.
Hänen vastustajansa mutisi muutamia sanoja itsekseen, väänteli hetken aikaa satutettua kättänsä, riisui verkalleen kaulahuivinsa ja sitoi sillä kätensä, piti sitä sitten toisessa kädessään ja istui pöydällensä, katsoen maahan synkistyneellä muodolla. Kun Mr. Micawber oli kylläksi tyyntynyt, jatkoi hän kirjettänsä.
Mutta heti oven avattuaan jäi hän hämmästyneenä seisomaan paikalleen ja puhkesi sanomaan: »No, enpä ole ennen nähnyt hullumpaa! Poika, mitä sinä oikeastaan teet?» Kalle Witt seisoi pöydällä ja katseli peiliin. Milloin hän oikoi koipiaan suoraan eteenpäin, milloin hän väänteli niitä sivulle päin, ja hän tarkasteli uusia keltaisia saappaitaan ja uusia keltaisia housujaan sekä edestä että takaa.
"Ehkä Petroniuskin?" kysäisi Tigellinus kiihkeästi. Chilon kierteli, väänteli käsiään ja virkkoi: "Ihmettelen tarkkanäköisyyttäsi, herra! Oi! ... se on hyvin mahdollista, se on hyvin mahdollista!" "Nyt ymmärrän, miksi hän niin puolusti kristittyjä." Nero rupesi nauramaan. "Petronius kristittynä!... Petronius elämän ja nautinnon vihollisena!
Talven yksitoikkoisuudessa keskipaikoilla helmikuuta, tuli postissa kirje, jota kapteeni käänteli ja väänteli kädessään ja katseli ... valkoista, sileätä paperia, kirjaimia C. R. sinetillä, ja aukaisi sen.
Kun niin hän siinä käänteli, Itseään maassa väänteli, Hän kovin kolhas silmänsä, Terävään puuhun pimeissä. Nyt naurettava alkoi työ: "Ken paholainen mua lyö",
Mutta minun ei sovi salata teiltä, että kuulin heidän keskustelunsa, ennenkuin näyttäydyin heille... Siitä keskustelusta pääsin selville, että he ovat jossain suhteessa Stiina-muoriin... Mikä estää näitä vankeja kertomasta siitä muille? Niin, niin, te olette oikeassa!... Laupias taivas ... mitä minun pitää tehdä? Onneton tyttö väänteli tuskissaan käsiään.
Ja kun miehensä nyt oli hyljännyt hänet, oli hän auttamattomasti niiden pimeyden voimien kahleissa, jotka olivat turmelleet isän elämän. Ja pahinta kaikesta hänen lapsensa oli ehkä joutuva samaan onnettomuuteen! Hän väänteli käsiään kauheassa toivottomuudessaan. Hän rukoili apua Jumalaltakin, johon hän ei enää luottanut; mutta mitään vastausta ei kuulunut hänen rukouksiinsa.
Mutta minä muistan, että tiesin hänen läsnä-olonsa, vaikk'en ollut huomannut hänen sisääntuloansa ja että yhä istuin mietiskellen kahvihuoneen valkean edessä. Viimein minä nousin levolle lähteäkseni, suureksi lievitykseksi uneliaalle kyyppärille, joka näytti saaneen tuskan jalkoihinsa ja heitteli, hutki ja väänteli niitä jos jollakin lailla vähäisessä ruokakammiossaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät