United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Alakuloisesti katsoi oivallinen perämies maahan päin, mutta Leo väänteli käsiänsä. Kuitenkin surkutteli hän vähemmin omaa kovaa onneansa, kuin äitiänsä, joka hartaasti rakasti häntä ja epäilemättä kuolisi surusta, jos Delphiini palaisi, hänen poikaansa muassaan tuomatta. Hän hyräytyi itkulle, äidin syvää surua ajatellessansa. Säälien katseli Martti häntä.
Milloinkaan ei hänen sydämensä ollut tuntenut näin kovaa liikutusta ei milloinkaan. Se väänteli läpi hänen sisustensa kuin tahtoisi päästä irti hänen ruumiistaan. Pikku Maria tuijotti häneen ymmällä. Juuri se, ettei lapsi mitenkään kyennyt ymmärtämään hänen vääntelevää tuskaansa juuri se pani hänet tuntemaan surun ja häpeän epätoivoa.
Julien kiirehti hänen luokseen, mutta hän alkoi kovasti huutaa, ettei Julien saisi koskea häneen. Hän kiemurteli ja väänteli itseään. Silloin aukeni ovi. Täti Lison juoksi huoneeseen leskirouva Dentu'n kanssa, sitten tuli paroni ja vihdoin äiti hengästyneenä, hätääntyneenä.
Athos meni ilman mitään epäluuloja ja veti taskustansa kaksi pistole'a, maksaaksensa; isäntä oli yksinään ja istui tiskinsä takana, puoliavoimen laatikon ääressä. Hän otti Athoksen antaman rahan käteensä, käänteli ja väänteli sitä sinne tänne, ja yht'äkkiä ärjäisten että raha oli väärä, ilmoitti hän otattavansa kiini hänet sekä hänen toverinsa, väärän rahan tekijöinä.
"Ettekö ymmärrä, että minä häpeen katsoa teitä silmiin?" puhui hän matalalla, sortuneella äänellä. "Antakaa minun mennä!" Minä koetin vielä rauhoittaa Naomia. Minä vedin hänen ikkuna-penkin luo. Minä sanoin odottavani, kunnes hän voisi puhua kanssani. Hän vaipui alas penkille ja väänteli käsiään helmassaan. Hänen maahan luodut silmänsä yhä välttivät jäykästi kohdata minun silmäyksiäni.
Kun hän vihdoin koetti arkkunsa vierestä nousta, eipä hän sitä jaksanutkaan; hän vaipui alas lattialle. Siinä väänteli hän itseänsä tuskissaan, siinä pistihen hänen mieleensä ajatus, julma ajatus, hirmuinen ajatus. Minä kuolen!
Sellaisesta maasta ei päästetä ketään maahan, jossa ei koleraa vielä ole. Mitä meidän sitte tulee tehdä? huudahti täti Maria ja väänteli käsiään epätoivosta. Taipua Jumalan tahdon alle, sanoi isäni syvään huoaten. Luotathan sinä Maria tavallisesti niin lujasti Luojan suojelukseen, miksi tahdot nyt paeta? Ihminen ei voi koskaan kohtaloansa välttää, missä ikinä hän lieneekin.
Että häntä muistat, ei ihmettäkään ole, sillä hän on aina ollut ystäväsi, mutta älä sekoita rakkautta ja ystävyyttä. Mene nyt ja nuku rauhassa; minä toivon, että jo huomenna annat paronille vastauksen.» Hilja meni, mutta unta ei hän saanut koko yönä, hän vain väänteli ja käänteli itseänsä.
Toinen puolisko kaupunkia oli jo käyty ja kelpaamattomaksi nähty, toinen oli vielä jäljellä. Mutta jo oli päivällisenkin aika sivu siirtynyt, vatsassa jo murteli ja väänteli ja jalat pyrkivät omituisesti seisahtelemaan ja lepopaikkaa hakemaan. Toverini istahti päättäväisesti Esplanaadin penkille. Heitetään jo vähäksi aikaa, minua suoraan sanoen väsyttää ja tympäisee.
Mutta pian kauhistui hän uudestaan, sillä liekit löivät häntä vastaan eräästä avonaisesta ovesta. Linna paloi. Säikähtynyt abbotti jätti nyt Cecilian, rientääksensä luostariin pelastamaan omiansa ja kirkon tavaroita. Salakäytävän rauta ovi rasahti kiini hänen perässään. Cecilia väänteli epätoivoisena käsiänsä. Kauhistavat liekit löivät hänen ympärillänsä yhä enemmän ja enemmän.