United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä olen nyt kuudenkolmatta vuoden vanha, mutta en ole vielä koskaan seurustellut kenenkään kanssa. Kuinka voisin siis kauniisti ja viisaasti puhua? Teille on sopivampi kun kaikki on suoraan puhuttu. Minä en osaa vaijeta, kun sydän on täysi. Yhtäkaikki... Uskotteko minua? Ei ainoatakaan naista, ei koskaan, ei koskaan. Ei vähintäkään tuttavuutta.
"Minä lähdin tänne tänä päivänä, ei ainoastaan saadakseni kuulla uutisia, vaan myös tarjotakseni teille apuani sanan-saattajana, kaupan-hierojana eli minä tahansa tahtoisitte käyttää minua. Uskotteko että minäkin olen saanut kirjeitä, jotka pakottavat minun päätäpahkaa lähtemään Sveitsiin?
Oletteko todellakin tuntenut, että löytyy jotakin, jonka tähden saattaa uhrata kaikki ulkonaiset edut, vieläpä saattaa sen tehdä ilollakin? Sanokaa minulle, uskotteko todellakin, että te, tuo pilattu, ihailtu, nuori tyttö, saattaisitte olla onnellinen vaatimattomassa, huomaamattomassa yhteiskunnallisessa asemassa?"
Kuin varjot siell' on runsahat all' leppäin, koivujen; kuin salmet kullan-soiluvat, ja vesi vilpoinen. siinä on tällaisen illan ja tällaisen luonnon suuri salaisuus kätkettynä ystävyydessä. Uskotteko sellaiseen ystävyyteen? kysyi Elli hetken kuluttua. Välistä on tehnyt mieleni uskoa, että se on ainoa, joka lienee jonkin arvoinen, ainoa, joka jää jälelle, kun kaikki muu haihtuu ja katoaa.
Uskotteko, kapteenit, että meidän Polle kävi kerran aivan ypöyksin hakemassa kaupungista olutkuorman. Se nähkääs kävi niin JUNKKA. Hei Lotta, osaako Polle itse valjastaakin itsensä? HEI LOTTA. Sus siunatkoon! JUNKKA. Kyllä minä vielä jotenkin osaan. Pääasia on, että hevosen häntäpuoli tulee ajajaan päin. Eikö niin?
Tämä katsoi häneen, ei sanonut mitään, vaan istahti hiljaisena. Antti istui hänen vierelleen. Uskotteko, että rakastan teitä? hän kysyi matalalla äänellä. Uskon, kun sanotte niin, vastasi rouva Sorvi häneen katsomatta. En näe mitään syytä, miksi ette puhuisi totta minulle. En minäkään, jatkoi Antti. Ja te...? Mitä tarkoitatte? kysyi rouva Sorvi hiljaa.
FIGARO. Oo! todellakin, tämä vasta!... KREIVI. Figaro? FIGARO. Teidän Excellensinne? KREIVI. Luuletko hänen kuulleen minua? Lindor voi kuinka on suloinen! Mä hällen suon koko sydämen'. FIGARO. Uskotteko nyt, että hän on teidät kuullut? KREIVI. Hän pani ikkunansa kiinni; joku on luultavasti tullut sisään hänen luoksensa. FIGARO. Ah! pikku raukka! kuinka hän vapisee laulaessaan!
Uskotteko todellakin, että kuolleet jälleen näyttelevät itsiänsä laivan kannella? Uskon, minä uskon totisesti, että kuolleet nousevat ylös, vastasi tohtori, ja tämä uskoni on sitä hämmästyttävämpi, kuin olen lääkäri. Lääkäri! virkahti siihen kapteini Corsican ja peräytyi, ikäänkuin tämä sana olis tuottanut hänelle levottomuutta.
Kuu katosi uuden pilven taakse yhtä äkkiä kuin oli ilmestynytkin ja pimeys voitti jälleen täydellisesti. Don Estevan miehineen riensi sinne suurimmassa kiireessä. He varoivat jo hyökkäystä. »Uskotteko todellakin, että El Cascabel on kuollut?« kysyi don Estevan, kun oli saanut tietää mitä oli tapahtunut. »Se on ainakin hyvin luultavaa,« vastasi Pedro rauhallisesti. »Me näimme hänet kaatuvan.
Minä tiesin, että se oli teidän äitinne kuva; minä tunsin jonkin äänen sisälläni sanovan, että minä seisoin äidin ja tyttären välillä, vaikka minä niin, sen vakuutan teille, Helena Nikolajevna en nähnyt, että te olitte huoneessa. Ehkä te olette spiritisti, sanoi rautalankanainen erittäin kiihkeästi kiintyen siihen ajatukseen; uskotteko ehkä pöydän tanssia ja henkien näkemistä?