United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
On verrattain viisaampaa odottaa, kunnes hullutus on välttämätön. Meidän vihollisemme eivätkö he näytä meille järjen esimerkkiä? Ja uskotteko, että he huviksensa kävelevät tuolla alhaalla tyhjäntoimittajina, sillä aikaa kuin me samoin täällä ylhäällä?« Sillä välin kului päivä toisensa perästä, eikä näistä turhista ajatuksen vaihdoista tullut sen enempää.
Uskotteko, te miehet, että minä en osaa tehdä työtä?» jatkoi Jukke, ivallisesti nauraa rehauttaen. Antti tunsi, ettei hän voi jatkaa puhetta, vihaan syttymättä, niin heitti semmoisekseen ja lähti Rantalaan sanomaan Tanelille, että Jukelle ei saa maksaa palkkaa, niin eroaa siitä itsestään, jonkun päivän oltuaan.
Oi ystäväni, olen varma että hän teitä rakastaa; tiedän sen monestakin syystä, mutta ennen kaikkea sentähden, että hän on niin jalo-avuinen. Minun näin puhuessani hän kavahti kaulaani vallan hurmaantuneena ilosta. *Paul.* Mutta uskotteko Europan naisten olevan niin kavalia kuin heitä niissä näytelmissä ja kirjoissa kuvaillaan, joita olette antanut minun lukea? *Vanhus.*
Hetken mietittyään kysäsi Liisa: »Uskotteko te, Viioska, että minusta voi tulla oikea ihminen?» Viion leskeä hävetti vastata mitään ja tuskalliselle tuntui äänettömyytensä hänestä itsestään. »En minä halua sen enempää kuin että minusta tulisi tavallisen hyvä merimiehen akka!» Viion leski kietoi kätensä Liisan kaulaan. Kyynelsilmin jäi hän sitten istumaan Liisan mentyä sisään.
Asta jää seisomaan verantaan. Kas niin. Nyt olemme, neiti Allmers ja minä, olleet viimeisen kerran kävelemässä yhdessä. Ohoo! Eikö kävelyretkeä seuraakaan pitempi matka? Kyllä. Minä lähden. Te yksinänne? Niin, minä yksinäni. Kuulitko, Alfred? Minä uskallan panna vetoa, että pahat silmät ovat tehneet teille kepposen. Pahat silmät? Pahat silmät, niin. Uskotteko pahoja silmiä, rouva Allmers?
"Hän jäi Interlakeniin," vastasi italialainen. Sekä hänen äänessään, että kasvoissaan oli jotakin vallan outoa ja hämmästyttävää. "Mikä on?" kysyi veljeni peljästyneenä. "Onko hän kipeä? Onko onnettomuus tapahtunut?" Battisto pudisti päätänsä, vilkaisi salaisesti ympärilleen ja sulki oven. "Stefano voi hyvin, signor; mutta mutta on tapahtunut seikka kummallinen seikka! signor, uskotteko aaveita?"
Minä en ajatellut muuta kuin että hän vieläkin oli pieni tyttö, annoin hänelle kättä ja sanoin: tervetullut kotiin. Mutta siitäpä nostettiin melua, uskotteko. Hän kutsui minut illalla luokseen ja sanoi, että minun täst'edes pitää kutsua häntä neidiksi, enkä saisi häntä sinutella." "Vai niin? Hän on tullut vähän ylpeäksi?"
*Matami Helseth*. No, eihän se valkea hevonen muuten täällä kävisi, tiedän mä. *Rebekka*. Niin, mitenkä sen valkean, hevosen, laita oikein on, matami? *Matami Helseth*. Oh, siitä ei kannata puhua. Ettehän te semmoisia uskokkaan. *Rebekka*. Uskotteko te sitten semmoisia? Tässä minä nyt rupean teidän narriksenne. Tuo mieskö tuolla? *Matami Helseth*. Niin oikein, rehtori se onkin.
Ja mitä ennemmin, sitä parempi.« »Don Estevan,« vastasi gambusino äkäisesti, »minä en enää tunnekaan teitä.« Hän kääntyi sen perästä Tresillianin puoleen: »Uskotteko tekin, että epätoivon hetki on tullut?« »Minä olen valmis uskomaan kaikkea,« vastasi englantilainen, »mutta ennenkuin kuolemme, pitää meidän saada loistavasti kostaa!«
Hän on lapsuudessaan menettänyt kalliita etuja, joiden takaisin saamiseen vaaditaan pitkää elämän taistelua, jos saa takaisin silläkään. Uskotteko siis, että tuollainen koditon käenpoika välittääkään koskaan todenteolla taistella tuon onnen saavuttamiseksi, jota tarkoitatte kodin? tohtori kysyi pilkallisesti.