Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Mitä uskotte urohot? V
Ne nukkuu hiljaa, miehet mielen, voiman, ja vaimot, kotiliettä vaalineet, urohot aatran, hengen aateloiman, tai taiston jäyhän miekkaa mitelleet, työn jättiläiset, tuollapuolen soiman ja kiitoksen, on turhat kyyneleet: kuin menee merten taakse iltatähti, kointähtenä taas noustakseen, he lähti.
Sitten walitsi Jadwier wäestänsä 650 miestä, kaikkein taatuimmat, luotettawimmat urohot. Joka miehellä, ewerstiä itseäkään pois lukematta, oli kruutisäkki selässänsä, ja ettei wahingossa tai hillimättömässä taistelu=innossa pamahtawa pyssynlaukaus herättäisi wihollisia, oli kaikista lukoista piit pois=otettu.
Ei saanut hän lupaa lähteä, Oli isä vanha, ja äiti poti, Ja hänen työtään kaipasi koti: »Mitä hyödyttää tuo viikinkiretki? Sulia tääll' on mit' ikänä toivonetki.» Mut mieli se palaa, kun pilvet liitää; Hän näkee, kuink' urohot taistoon kiitää. Ja mieli se palaa, kun päivä hohtaa; Hän kuninkaan linnansalissa kohtaa. Hän seisoo, ei muista hän toimiaan, Hän muinaistaruja muistaa vaan.
Ainap' entiset urohot ensin kiittivät isännän, ku on suolta suojan saanut, ko'in korvesta kokenut: tyvin tuonut tyyskät männyt, latvoin lansatut petäjät, pannut paikalle hyvälle, asettanut ankaralle suuriksi sukutuviksi, kaunihiksi kartanoiksi; salvannut salosta seinät, hirret hirmulta mäeltä, ruotehet rome'ikolta, malat marjakankahalta, tuohet tuomivaaran päältä, sammalet sulilta soilta.
"Oli aikoa vähäisen, pirahteli pikkaraisen. Joutui juomahan urohot, Lemminkäinen liiatenki: juopui Ahti, juopui Kauko, juopui veitikkä verevä oluelta Osmottaren, kaljalta Kalevattaren.
Siitä kielti Väinämöinen, epäsi suvannon sulho, kielti kansan kasvavaisen, epäsi yleneväisen kullalle kumartamasta, hopealle horjumasta. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Elkätte, pojat poloiset, vasta kasvavat urohot, ollette elonkeraiset elikkä elottomatki, sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana naista kullaista kosiko, hope'ista huolitelko!
Uljaat astuvat urohot, Juoksit kiinni Jesuksehen, Luojan kaulahan karasit, Kädet köysillä sitovat, Sormet nuorilla suloiset, Käsivarret vaikeasti. Lyökässä lujasti kiinni Solmia syvälle solmi, Ett'ei pääsisi pakohon.
Juudas pettäjä pahimpi Aivan astuupi edellä. Muita matkalla manaapi, Neuvoi miehiä monilla: "Koska kiinni tahtonette Miestä muita viekkahinta, Muistatte, usehin ennen Karkasi käsistä kansan; Minä teille merkin annan, Silloin olkatte urohot Aivan työssä toimelliset: Sille jollen suuta annan Poijes viekätte visusti; Vaan jos päästätte pakohon, Minä siihen syytöin lienen."
Se tunnussana se Suomenmaan Vei urohot kuolon teille, Vei nälkää, vaaroja voittamaan, Vei valoa voittamaan meille; Ja rauhan töissä se ollut on Se toivon tähti sammumaton, Joka tien vapautehen viittaa. Niin aina olkohon Suomenmaass'! Ain' uljuutt', uskollisuutta! Kun vaara uhkaa, ne luokohot taas Vapautta ja valoa uutta! Tää maa se ei koskaan sortua saa.
Päivän Sana
Muut Etsivät